Mitään suurta koti-ikävää ei ole vielä ehtinyt iskemään eikä suurta ärsytystäkään ole ilmaantunut, sillä olemmehan asuneet täällä vasta muutaman kuukauden. Tähän asti olen pärjännyt hyvin ilman saunaa, fazerin sinistä ja lemppari karkkejani hedelmäturkinpippureita. Tärkeisiin ihmisiinkin on saanut yhteyden kätevästi Skypellä. Muutamaa arkipäiväistä pikkuasiaa olen kaivannut kuitenkin heti alkumetreistä lähtien. Nämä asiat täällä ei vain toimi.

Tiskirätit: Täällä niitä ei ole. Ihmiset ilmeisesti hinkkaavat pöytiään valmiiksi saippuoiduilla sienillä, joilla saa kyllä pöydän tehokkaasti vaahtoamaan, mutta sen vaahdon pois putsaaminen onkin sitten toinen juttu. Saatika pöydällä lojuvat murut, ei niitä on kamala keräillä sienellä. Rätin korvikkeeksi löysin jonkinlaisen ”keittiön siivousliinan” jonka imuteho on nolla.

Kanasuikaleet: Täkäläiset kanasuikaleet ovat isoja paloja, ja täynnä inhottavia jänteitä. Koska inhoan jänteitä, perkaan kanat aina jänteistä ennen paistoa, ja silti niitä saattaa löytyä ruuan seasta. Sen verran ällöttävää, että välillä pakko pitää taukoa kanaruuista.

Radio: Autossa on kiva kuunnella usein ihan vain radiota. Vaikka Suomessakin aika usein soi ne samat biisit taukoamatta, se ei ole mitään verrattuna täkäläiseen menoon. Ainoat artistit tuntuvat olevan Justin Bieber, Selena Gomes, Rihanna ja Mike Posner. Mainitsinko jo Justin Bieberin? Samat kappaleet soivat joka kanavalla ja aivan naurettavan usein. Ja kun sekään ei riitä, vaan niistä samoista kappaleista on mixailtu vielä erilaisia versioitakin. Jos haluaa jotain muuta, vaihtoehtona on meksikolaisia kansantanhuja. tai sitten pitää vain virittää se spotify.

Tee: Mulle kelpaa hyvin ihan tavallinen liptonin hedelmäinen pussitee. Mutta täällä ei ole liptonin hedelmäpussiteitä! Saatavana kyseiseltä merkiltä on vain sitä tavallista mustaa ja pahan makuista litkua. Muilta merkeiltä on tarjolla juomaa joka muistuttaa väriaineidensa kanssa enemmänkin lämmintä mehua kuin teetä. Onneksi lähikaupassamme myydään muutamaa irtoteetä itsepalvelulaarista, joten olen tyytynyt juomaan niitä.

Leipä: Leivän syönti on myös loppunut kuin seinään. Täkäläinen leipä ei ole mistään kotoisin. Ruispuikuloita kaipaan oikeasti. Tapanani oli syödä niitä aina välipalaksi avokadon ja sitruunapippurin kanssa. Täältä löysin dark rye -leipää, joka oli samaa pehmeää höttöleipää kuin muutkin, mutta se oli värjätty tummaksi. No thanks.

Puhelinliittymät: Puhelin- ja nettiliittymät ovat täällä esihistoriallisissa hinnoissa. Halvinpien ja surkeimpienkin liittymien hinnat huitelevat useissa kympeissä, kun Suomessa sain liittymän rajattomilla ominaisuuksilla alle 20e.

Talojen äänieristys: Rakennukset on tehty pahvista, eristeistä ei ole kuultukaan. Tämän voi havaita jo kun katselee rakenteilla olevia taloja. Kun etsimme asuntoa, ja mainitsin että olisi kiva jos naapureiden äänet ei kuuluisi selvästi, asunnonvälittäjämme katsoi hitaasti ja totesi vakavalla naamalla että ”there is no soundproofing”. Onneksi asuntomme sijaitsee yläkerrassa.

Pesukone: Pesutuvat ovat täällä yleisiä, ja vain harvalla on omaa pesukonetta. Useisiin asuntoihin ei edes saa sellaista. Pesutupamme on maksullinen, 3 dollaria/pesu. Tällä rahalla kone pyörii hurjat 45min, ja tulos on vähän kuin yhtä tyhjän kanssa.  En edes tiennyt että pelkkä hiekka voi pinttyä vaatteisiin lopullisesti. Erityisesti lastenvaatteet menevät nopeasti pilalle. Puhtaan pyykin tuoksulle on saanut sanoa hyvästi. Kummasti kaikki mahdollisimman hajustetut pesuaineet on alkaneet kiinnostamaan..

Jos joku tietää mistä löytyy tiskirättejä tai on löytänyt vähemmän jänteikkäitä kanoja, niin vinkkejä otetaan vastaan 😉