Kuvissa ylhäällä pienenä viikko 18, ja isompana tänään otettu kuva viikolta 19. Masu on yhtäkkiä tässä parin viikon aikana pompsahtanut esiin ihan eri tavalla, ja kenkiä pukiessa jo huomaa ettei enää ihan taivu samalla tavalla kuin ennen. 

Olen viimeinkin alkanut tuntemaan vauvan liikkeet. Odottelin niitä malttamattomasti jo pari viikkoa sitten viikolla 16, kun monesti sanotaan että toisen lapsen liikkeet voi tuntea jo aikaisemmin kuin ensimmäisen kohdalla. Jotain olinkin silloin tuntevani, mutta nyt voi sanoa että asia on ihan varma. Edelleenkään vauva ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan vilkkaalta, ja toisinaan olen joutunut illalla kuulostelemaan että onko se liikkunut sielä tänään ollenkaan, ja yirtän siinä sitten tökkiä mahaa josko saisi jotain eloa pikkuiseen. Jotenkin mulla on sellainen mielikuva että esikoisen kohdalla mun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä liikkuuko vauva vai ei. Siitä asti kun liikkeet ekan kerran tuntui, ne tuntuivat tasaisesti joka päivä aina vain voimistuen. Voi tietty olla että muistan aivan väärin, onhan siitä jo 7 vuotta! Olisi tosi kiva jos mulla olisi nyt sen aikainen raskauspäiväkirja luettavana, niin pystysi ihan oikeasti vertailemaan tuntemuksia. Jätin kuitenkin kaikki vanhat päiväkirjat sun muut Suomeen varastoon, kun ”turha niitä on raahata mukana toiselle puolen maapalloa” ja ”en mä niitä kuitenkaan tarvii”. Niinpä niin.

Selkäkipu on tainnut tulla jäädäkseen, ja mun on ollut pakko ottaa nyt rauhallisemmin, välttää turhaa juoksentelua ja ihan kävelyäkin, kun selkä ja jalat menee totaalisen jumiin enemmästä liikunnasta. Välillä tulee myös todella ilkeitä vihlaisuja ihan siitä jos liikauttaa jalkoja vähän väärällä tavalla. Epäilen että kyseessä on iskias hermo, joka on nyt jollain tavalla jäänyt puristuksiin tms. kohdun kasvun seurauksena. Hieronta ja lepo on tähän mennessä olleet parhaat lääkkeet. Paikallaan olo ja himmailu tässä vaiheessa ei tunnu yhtään mukavalta, mietin vain että kuinka rapakuntoon tässä vielä oikein luisuu, kun kuukausia on jäljellä aika tavalla.. Uinti saattaisi olla sellainen liikuntamuoto josta voisi ehkä olla apua, joten täytyy sitä kokeilla. Onneksi meillä on julkiset lämmitetyt uima-altaat  tuossa ihan vieressä.

Pahoinvointi on alkanut nyt viimisen viikon aikana viimein helpottaa, eikä mitään muutakaan ällötystä ole ollut hetkeen. Jospa niistä nyt olisi päässyt lopullisesti eroon! Mutta kun yksi vaiva poistuu, tulee uusia tilalle.. Nyt olen tuntenut toisinaan ikävähköjä supistuksia. Ei erityisen kipeitä, mutta epämukavia silti. Yleensä niitä tulee muutamaan otteeseen päivässä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Täytyy muistaa ottaa nämä puheeksi lääkärissä. Mihinköhän vaivaistaloon tässä vielä päätyy.. 

Ensi viikolla onkin jo rakenneultra, ja siellä toivottavasti selviää sekä se että vauvalla on kaikki hyvin, että sukupuoli!  Odotan että pääsemme vihdoin miettimään nimeä ihan kunnolla, se kun täytyy olla valmiina jo sairaalassa heti syntymän jälkeen.