Kun joulupukki huikkasi huomenet

File Nov 18, 4 31 27 PM.jpeg

Tämä päivä alkoi mukavasti. Kävelin vapaaehtoishommiin lastensairaalalle tuttuun tapaani kauppakeskuksen lävitse, poiketen samalla pikaisella aamukahvilla. Siinä kahvia matkalla siemaillessani, vastaani käveli itse joulupukki, joka huikkasi iloisesti hyvät huomenet. Voisiko paremmin päivä enää alkaa!

Joulu on vuoden kohokohta, ja odotin kovasti että olisimme päässeet viettämään joulua tänäkin vuonna perinteiseen tapaan Suomessa. Olemme kokoontuneet joka joulu isommalla porukalla vanhempieni luokse joulun viettoon, ja se on se joulu, jollainen joulun mielestäni kuuluu olla. Aamulla syödään riisipuuro, leivotaan yhdessä, viimeistellään ruokia ja katetaan pöytiä samalla kun telkkarista tulee Joulupukin kuumalinja ja Lumiukko. Illalla syödään kunnon jouluateria kaikilla herkuilla ja odotetaan malttamattomasti joulupukkia. Ilta huipentuu pukin tuloon ja lahjojen jakoon. Sen jälkeen on mukava juoda glögiä, rentoutua takkatulen ääressä ja käydä ehkä vielä hautausmaalla illan pimetessä, ellei siellä sitten ole käyty jo aamulla. Ennen nukkumaan menoa käydään tietysti vielä perinteisesti joulusaunassa.

Tämä joulu tulee olemaan jotain erilaista,  ja olen kriiseillyt asiaa siitä lähtien kun varmistui että vietämme joulun täällä. Kuinka onnistumme luomaan joulun tunnelmaa tänne keskelle aurinkoa, ilman tuttuja perinteitä ja läheisiä ihmisiä? Joulun lisäksi olisi ollut kiva käydä Suomessa muutenkin, tuleehan siitä vuoden vaihteessa jo vuosi täyteen kun muutimme! Valehtelisin jos väittäisin etten ole tuntenut minkäänlaista koti-ikävää. Syksyn tullen kaipasin syksyä, ja nyt facebookin täyttyessä pulkkamäkikuvista, ikävöin lunta. Ikävöin myös ihmisiä ja paikkoja, vanhoja kotikontuja. Sekä hyvää ruokaa! ( Paikallinen ruokakulttuuri ei ole saanut mua lainkaan vakuuttuneeksi. Oon vahvasti sitä mieltä että näillä ihmisillä täälä ei oo makuaistia.. )

Olen nyt kuumeisesti miettinyt jouluaaton menua, ja olemme jo ostaneet varastoon glögiä, jonkinlaista luumuhilloa ja torttutaikinaa, joista toivottavasti saa aikaiseksi joulutorttuja. Näitä kun ei täällä myydä ihan joka paikassa, vaan esim. glögiä löytyy ainoastaan kansainvälisiin ruokiin erikoistuneista kaupoista. Tutuilta olen kuullut että pohjoismaiset jouluherkut katoavat kaupoista nopeasti, joten on täytynyt olla ajoissa liikkeellä. Vielä täytyisi löytää ainakin piparkakkutaikinaa ja riisipuuroa, joka ei myöskään ole ihan itsestäänselvyys. Kaikki laatikot on tehtävä tietenkin itse, ja olisi ihan mahtavaa jos onnistuisin väsäämään myös jonkinlaisia karjalanpiirakoita..

Perinteiset joulupiirretyt täytyy viritellä näkymään aattona telkkarista, ja soitella joulupuhelu sukulasille. Joulupukkia ei ehkä saada vierailulle, ja olenkin jo alustavasti kertonut tytölle että koska joulupukki on kiireinen kiertäessään koko maapallon, hän ei täällä Amerikassa ehdi muuta kuin jättämään lahjat yöllä kuusen alle. 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Raskauskuulumisia, viikko 16

File Nov 07, 8 22 40 PM.jpeg

Kuvassa masu lauantailta, jolloin tuli täyteen 16 viikkoa. Vertailukuva yläpuolella on niitä ensimmäisiä masukuvia joita tuli otettua joskus viikolla 6. Nyt päätin laittaa samat kuteet päälle, niin muutoksen näkee selvästi. Pikkuhiljaa olisi aika alkaa siirtyä isompaan housukokoon, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi lähteä shoppailemaan. Niin kauan kuin housunnappi menee kiinni, ei ole huolta! Viime raskaudessa taisin siirtyä isompaan kokoon juuri näillä samoilla tienoilla.

Niin kuin viimeksi jo kirjoittelin, pahoinvointi ja kaikenlainen ällötys on vaivannut, eikä sille ole vieläkään näkynyt loppua. Hajut iskee edelleen vasten kasvoja todella voimakkaasti, varsinkin aamuisin on välillä aivan tuskaa lämmitellä lapsen koulueväitä. Viime viikolla uutena vaivana iski myös jäätävä päänsärky, joka kaikkosi aina hetkeksi särkylääkkeellä mutta palasi sitten takaisin kestäen kolmisen päivää. Tällä viikolla, erityisesti tänään, kiusana on sitten ollut hirveä alaselkäkipu, jollaista mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Nyt tämä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Liikunnan ja venyttelyn luulisi auttavan, mutta toistaiseksi ne on vain pahentaneet asiaa. Olen aloittanut vapaaehtoistyöt läheisessä lastensairaalassa, jonne on matkaa muutama kilometri. Tänään sinne kävellessä, ja erityisesti pois tallustaessa, selkäkipu yltyi ihan mahdottomaksi. Sen lisäksi oli kuitenkin pakko hakea tyttö vielä koulusta kävellen, ja nyt tuntuu etten pysty liikkumaan enää senttiäkkän. Ajattelin että tällainen selkäkipu olisi enemmänkin loppuraskauden vaiva, kun mahakin on oikeasti iso ja painava. Mun kohdalla ei kuitenaan voi puhua vielä oikein raskausmahasta, lähinnä turvotukselta tuo vielä enimmäkseen vaikuttaa. Enpä olis ikinä arvannut että olen näin raihnainen jo tässä vaiheessa!

Viime viikolla mulla oli lääkäri aika, johon olin tällä kertaa aika pettynyt. Omalle lääkärilleni oli tullut äkillisiä muutoksia suunnitelmiinsa, ja jouduin tapaamaan toisen, ymmärrettävästi erittäin kiireisen lääkärin. Käynti kesti arviolta viisi minuuttia, ja siitä jäi oikeastaan vain se, että vauvan sydän lyö ja kaikki on siltä osin hyvin. Mulla olisi kuitenkin ollut mielessä muutamia kysymyksiä, joista olisi ollut kiva keskustella vähän enemmänkin.

Pakko mainita vielä että hankin uudet raskausvitamiinit vanhojen pahaa oloa aiheuttavien tilalle. Sellaisia sokeroituja hedelmäkarkin näköisiä! Niitä on ainakin toistaiseksi ollut miellyttävämpi ottaa. Täältä saa kaikkia vitamiineja ja myös osan lääkkeistä ( ainakin särkylääkkeitä ) hedelmäkarkkeina. Tää on mun mielestä hiukan kyseenalaista siinä mielessä, että nämä purkit ovat lapsille hirveän houkuttelevia, ja vääriin pikkukäsiin joutuessaan seuraukset voi sitten olla arvaamattomia erityisesti lääkkeiden kohdalla. Meillä tyttö on jo pariin otteeseen katsellut tuotakin purkkia silmät kiiluen, ja joka kerta tulee yhtä suurena yllätyksenä se etteivät ne ole lapsille..

 

 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Vanhemmuus