Vuosi Amerikassa
Vuosi sitten näihin aikoihin vanhempani saattoivat meidät painavien matkalaukkujemme kanssa lentokentälle. Pakkasta oli ainakin -15C ja luntakin oli juuri alkanut pyryttää lupaavasti. Ilma oli sininen ja kylmä. Silloin näin viimeksi lunta. Vietimme muutaman tunnin lentokenttähotellissa yrittäen vähän nukkua. Söimme hotellissa aikaista aamupalaa joskus puoli neljän aikoihin aamuyöllä, ennen kuin lentomme lähti kohti Istanbulia ja sieltä San Franciscoon.
Matka oli pitkä ja väsyttävä, yli 14 tuntia. En tainnut nukkua silmäystäkään koko aikana. Kun saavuimme viimein perille, ilta oli täällä jo pimentynyt. Oli vaikea hahmottaa, millaiseen paikkaan olimme tulleet. Ajelimme pimeässä kohti uutta kotikaupunkia, ja hyvä kun osasimme pimeässä tunnistaa oikean talon, joka toimi väliaikaisena majapaikkanamme.
Seuraava aamu valkeni kirkkaana mutta kirpeänä. Lämpötila oli vain hieman yli +10C. Paljon kylmempi siis kuin oletimme, ja talvitakeillekin tuli samantien käyttöä. Lähdimme heti tutkimaan lähiseutuja, ruokakauppoja ja leikkipuistoja, ja aloimme selvitelä kuumeisesti kaikkia käytännön asioita kuten asunnon vuokraamista, ajokortteja ja tytön koulun aloitusta. Siitä alkoi uusi jännittävä vuosi, joka on nyt kulkenut kokonaisen ympyrän.
Listasin asioita joita vuodesta jäi erityisesti mieleen:
– Tytön koulun aloitus, ja enkun kielen oppiminen nopsasti. En olisi ikinä uskonut kuinka helposti se käykään!
– Olen myös itse opettanut tytön lukemaan suomeksi, ja se oli oikein hyvä päätös. Enkun lukeminen sujuu myös jo alkavasti.
– Monta road trippiä. Parahaat niistä ehkä sukulaisten kanssa tehdyt reissut kesällä Losiin, Palm Springsiin ja Yosemiteen.
– Sukulaisten vierailu ylipäätään oli varsinkin tytölle todella tärkeää
– Upea luonto ja maisemat. Merenrannat ja vuoret
– Tutustuminen uusiin ihmisiin eri kulttuureista ja taustoista. Hauska vertailla kulttuurieroja ja oppia tuntemaan erilaisia tapoja.
– Ihmisten avoimuus ja helpostilähestyttävyys on olleet myös tosi positiivinen juttu, kun muutimme täysin uusiin ympyröihin. Ei ole tarvinnut jäädä yksin. Muutenkin olen hieman jopa oppinut nauttimaan tällaisesta pikkukaupungin yhteisöllisyydestä, joka aiemmin oli täysi kauhistus.
– Tutustuminen muihin suomalaisiin. Heidän kanssaan voi jakaa vinkkejä ja pyöritellä silmiä paikallisille omituisuuksille
– Olen oppinut huomaamaan paremmin, mitkä asiat Suomessa ovat hyvin ja mitkä huonommin. Suomi on monessa asiassa aikamoinen lintukoto, ja tätä ovat hämmästelleet monet paikalliset tutut, kun on juteltu esim. terveydenhuollosta, äitiyslomista, koulutuksesta tai jostain ihan arkipäiväisistäkin asioista, kuten nettiliittymistä tai junista. ( Täällä liittymät on kalliita, eikä tietoakaan sähköjunista. )
– Kaipaan selkeitä vuodenaikoja. Täällä vuosi rytmittyy aivan eri tavalla. Muistelen kaiholla mm. sitä hetkeä kun pitkän talven jälkeen saa vaihtaa painavat talvikengät kevyisiin tennareihin ja kävellä pitkästä aikaa kuivalla asfaltilla. Ja sitä kun ensimmäiset leskenlehdet alkaa ilmestyä tienvarsille.. Nää on niitä hetkiä joita osaa kaivata vasta kun niitä ei enää ole. Toisaalta, täällä on myös samanlasia juttuja, joita varmasti alan kaivata sitten kun päädymme takaisin Suomeen.
– Sain Kalifornian ajokortin, vaikka olin aivan varma että mokaan koko homman heti alussa. Ajokoe lähti hyvin käyntiin, kun piti esitellä tarkastajalle auton vilkkuja, ja minä laitoin päälle pyyhkimet.. enkä edes saanut niitä siinä panikoidessa heti pois päältä.
– Aloitin vapaaehtoistyöt lastensairaalassa kerran viikossa. Tekisin mieluusti enemmänkin siellä hommia, mutta raskauden aiheuttaman pahoinvoinnin, selkäkipujen ja supistusten vuoksi päätin etten ehkä sitten kuitenkaan hanki itselleni enempää pakollisia menoja, kun ei kerran ole mikään pakko.
– Vietimme ensimmäistä kertaa joulua omalla porukalla, ja kokkasin kaikki jouluruuat alusta alkaen itse. Saatiin tehtyä oikein tunnelmallinen ja kiva joulu, josta joulukirkossa käynti teki vielä hieman juhlavamman. Katsoimme myös Lumiukon!
– Tajusin että pärjään englannilla ihan hyvin siinä missä muutkin. Helsingissä jos joku turisti joskus tuli kysymään neuvoa, sönkötin ahdistuneena jotain, ja pahoittelin kun en osaa neuvoa enkä oikein osaa englantiakaan, sori.
Viime vuosi oli ainutlaatuinen, ja sen kaltaista tuskin tulee toista.
Tänä vuonna monet asiat jotka viime vuonna olivat uusia ja ihmeellisiä, alkavat olla jo arkipäiväisiä ja rutinoituneita, vaikka monet asiat tulevat varmasti vielä yllättämään, ja koti-ikävä Suomeenkin iskee varmasti vielä lujempaa. Elämämme tulee myöskin taas heittämään kuperkeikkaa ja muuttumaan täysin, kunhan vauva putkahtaa masusta maailmaan!
