Lennä, lennä, leppäkerttu

Kesä.

Se alkoi ihan varoittamatta. Oli ankeaa ja harmaata ja sitten kävin matkoilla ja hups, kesä.

Mä rakastan Suomen kesää. Olin kerran kolme kuukautta maassa, jossa ei juurikaan sada, ukkosta tai ole kylmä ja totesin, ettei sellainen sovi mulle. Odottamattomuus, se että piknikit täytyy joskus siirtää olkkarin lattialle, se on se, mikä saa arvostamaan tällaisia päiviä.

Tänä vuonna missasin kokonaan keltaiset voikukkaniityt. Onneksi olen aina tykännyt voikukista enemmän näin.

Kesässä surullisinta on se, että se päättyy niin pian. Ehkä mä olen vähän typerä sillälailla, että juhannus saa mut ajattelemaan syksyä ja sitä, miten kohta taas kärsitään pakkasia ja pimeää. Mielensäpahoittajakansaa, selvästi.