Mandariinin kuvat silmissä Jejun saarelle

Suoraan Soulista

 

Tuuli puhaltaa sisään trenssin hihoista, maahan pudonneet keltaiset lehdet alkavat taittaa harmaaseen ja varpaat haikailevat hiekkaan, mieli merelle.

Oiva hetki mehustella viime kevään reissua Jejun saarelle, joka on ainut paikka Etelä-Koreassa missä mandariinit kasvavat. Tiedättekö sen tunteen kun vain tietää, että johonkin paikkaan on kuvien perusteella päästävä, vaikka ei paljon muuten siitä paikasta tiedäkään kuin että näyttää kivalta?

Minulle Jeju oli se paikka. Tiesin, että sinne minun kuuluisi mennä kun olen vaihdossa, vaikka olisi kolme tenttiä samalla viikolla (sekin tuli koettua) ja tulisi lentoliikennelakko (olisin mennyt meritse).

 

 

Mandariinin kuvat silmissä saavuin lentokentälle. Vastaan lyö vesisade ja harmaus ja palmut.  Mietin miten paljon ennakko-odotukseni voivat mennä pieleen niin saarien kuin joidenkin ihmisten kanssa.

Toisaalta ihmisillä ja niin myös saarilla voi olla huonoja päiviä. Toisena päivänä Jeju näytti niin uskomattomalta kuin odotin, poltimme vartissa itsellemme t-paitarajat ja ihmettelimme kuinka vahva turkoosi väri voi olla.

 

Opetuksena itselleni, että ensivaikutelma ei aina ratkaise. Ja että missään ei ole niin neon-oransseja mandariineja kuin Jejulla. 

 

 

 

 

Kommentoi