Lähtemisestä ja Pekka-pelistä
Olohuoneesta kuuluu vuoron perään kiroilua, kolinaa ja huudahduksia ”mihin mie nyt nää kengät vielä saan mahtumaan!”. Kolmen hengen matkaseurueemme eli minä, poikaystäväni ja ystäväni, joka on myös lähdössä vaihtoon, olemme toisen ystäväni luona järjestelemässä lakupusseja vaatepinojen väliin matkalaukuun ja viime hetkellä pohtimassa voisiko jotain jättää pois matkatavaroista. Eilen iski vatsan pohjaa kutittava jännitys lähdöstä ja ravasin ympäriinsä vanhempieni kotona yrittäen samalla miettiä mitä vielä piti tehdä (ainiin ne kanin kynnet piti leikata/se yksi viiden euron lasku maksaa/etsiä niskatyyny lennolle) ja onko jotain tärkeää unohtunut.
Kuitenkin tänään olen ollut melko rauhallisin mielin luottaen siihen, että kaikki menee hyvin. Edessä on neljäs muutto ulkomaille ja tällä kertaa olen lähdössä kahden läheisin ihmisen kanssa enkä yksin niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Taitaa se sitten olla niinkin, että lähteminen on joka kerralla aina helpompaa ja jonkinlaista itsevarmuutta on kertynyt sitten sen kerran kun muutin ensimmäisen kerran ulkomaille, lukion jälkeen Englantiin. Lisäksi vietämme ensin kunnon auringonpalvontaloman Vietnamissa Ho Chi Minh Cityssa ja Phu Quocin saarella joten ei tunnu siltä, että olisi sanomassa heippoja Suomelle seuraavaksi puoleksi vuodeksi vaan, että on vain lähdössä kivalle reissulle lämpimään.
Vietimme pienimuotoiset läksiäiset viikonloppuna nyyttärimeiningillä ja nautimme Suomi-teemaisia herkkuja kuten lohipiirakkaa, leipäjuustosalaattia, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä oikein kunnon mustikkakukkoa vaniljajäätelöllä. Selitimme myös ystäväni meksikolaiselle miehelle, että ”Yes, this is the blueberry cock, a traditional finnish dessert!”. Hän hieman nosteli kulmiaan jälkkärin nimitykselle 😀
Urheiluosuutena oli HIIT-treeninä tunnettu napakelkan työntö ja hieman vähemmän lihasvoimaa, mutta enemmän kiljumista sisältävä napakelkan kyydissä istuminen. Kylvimme myös kylpylässä ja loppuillan pelasimme Pekka-peliä. On kyllä hieman kyseenalainen peli tuo Pekka, vaikka hauska onkin. Onko ihan korrektia, että Pekka on musta ja Pekkaa ei siksi halua kukaan, koska muuten häviää? Ja että kaikkien naisten ammatti on ”Rouva” ja miehet ovat lentäjiä/leipureita/pankkiireja? Pekka-pelistä ei kyllä elämää oppia voi, mutta koukuttava peli silti.
Ehkä olen tässä vaiheessa selostanut tarpeeksi Pekka-pelistä… Ehkä minulla sittenkin on vielä sitä matkajännitystä.
Huomenna heräämme kello viisi, raahaamme otsa hiessä matkalaukkuja rappukäytävässä ja lähdemme valloittamaan Aasiaa.
Uskon, että tästä tulee aivan ikimuistoisen hykerryttävä reissu! Eli tak ok adjö vähäksi aikaa 🙂
Ps. Jos kenellekään on viime hetken vinkkejä mitä kannattaa nähdä/tehdä Ho Chi Minh Cityssa tai Phu Quocissa niin olen korvat höröllä!
