Muuton jälkeen on poutasää
Ilmassa tuntui tänään kevät, aurinko lämmitti juoksutrikoita ja luonto tuntui päästäneen helpotuksen huokauksen paukkupaukkasten jäljiltä. Minusta vaikuttaa siltä kuin joku olisi antanut talvi-ilmalle kunnon hartiahieronnan ja nyt myös me lenkkeilijät pääsemme nauttimaan luonnon rennosta tunnelmasta. Viikonloppuna oli härdelliä muuton kanssa pois Joensuusta ja nyt muuttolaatikot ovat riesana etsivät paikkaansa vanhempieni luona Imatralla. Täällä olen siihen asti kunnes the h-hetki koittaa vihdoin ensi viikon tiistaiaamuna kun lentävä teräslintu vie meidät Vietnamin lämpöön kymmeneksi päiväksi ennen Souliin muuttoa.
Tämä on niin klisee, etten tiedä viitsinkö sanoa sitä edes ääneen, mutta…Miten aika voi mennä niin nopeasti?
Kun olen Bodypump-tunnilla ja ohjaaja muistuttaa viikonlopun ystävänpäiväspesiaalijumpasta… Tajuan, että en ole silloin enää täällä sitä näkemässä (kuulostipa kohtalokkaalta).
Ja jos rehellisiä ollaan, ei se kyllä harmita yhtään.
Tänään ei myöskään harmittanut se, että lähdin juoksu/kävelylenkille Vuoksen pientareille. Lykke Litä korvanapeista maisemien ihasteluun ja Skrillexiä juoksuspurtteihin. Bangarang on edelleen yksi lempijuoksubiiseistäni, siitä tulee sellainen olo kuin olisi videopelissä jossain tärkeässä ja vaarallisessa takaa-ajotehtävässä (?). Nyt kun en enää pitkään aikaan ole asunut Imatralla, mistä olen alunperin kotoisin, osaan jotenkin arvostaa paljon enemmän näitä maisemia. Tulee sellainen turistiolo omassa alkuperäisessä kotikaupungissa.
On oltava poissa tarpeeksi pitkään nähdäkseen ne hienot jutut niin tutuiksi tulleista maisemista.
