Blogi kuin kesäkissa
Blogini on ollut kuin kesäkissa. Aluksi se vaikutti niin söpöltä, helposti hoidettavalta ja eihän se veisi aikaakaan kuin pari tuntia viikossa. Välillä huono omatunto on hiipinyt mieleen kun olen miettinyt kuinka jätin blogini heitteille ja miten en sittenkään pystynyt huolehtimaan siitä sen vaatimalla tavalla.
Tietenkään elämä ei mene niin kuin elokuvissa vaan tuli kaikkea muuta, mikä jyräsi blogin hoidon ohi. Yksi lukukausi vaihto-opiskelujen parissa tuntui menevän luotijunan nopeudella kun vertaa vastaavaan ajanjaksoon kotiyliopistossa.
Oli neljän kokeen koeviikko, jota edeltävät pari viikkoa äiti oli kylässä Koreassa, ja koeviikkoa seurasi viikon Filippiinien reissu, jota seurasi kaksi viimeistä päivää Soulissa ja sitten kaksi viikkoa Kambodzassa ja muutama päivä Thaimaassa. Sitten humps, olinkin Aeroflotin koneessa näkemässä painajaisia koneen putoamisesta ja seuraavassa hetkessä rantasandaaleissa kylmällä, heinäkuisella Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Mitä enemmän aikaa kului, sitä hölmömmältä tuntui palata blogin pariin. Tuo ajanjaksohan meni ohi jo kauan sitten ja tuntuu melkein kuin kotiin paluusta olisi kulunut jo vuosi.
Haluan kuitenkin jakaa vielä täällä blogissa niitä asioita ja reissuja, joista jätin kertomatta silkan ajanpuutteen ja myöhemmin ”nyt on liian myöhäistä”-tuntemusten vuoksi.
On siis aika nostaa kesäkissablogini pöydälle.
PS. On surullista, että kesäkissojen ottaminen on niin yleistä, että siitä on tullut oma käsitteensä. Niin väärin.
