Tasan viikko sitten heräsimme Juhon kanssa hostellihuoneen kopperosta ja lähdimme paikan aamupalan kuvatuksen voimin Yonsein orientaatiopäivää viettämään. Kerron nyt vielä miksi aamupala oli kuvatus: se sisälsi sokerihuurrutettuja maissimuroja, lakanan valkoista leipää hillolla ja etäisesti kahvia muistuttavaa kuumaa, hailakanruskeaa nestettä. No, ei se paikkakaan mikään Hilton ollut.
Löysimme orientaatiorakennuksen helposti, varsinkin kun sisäänkäyntiä koristi iso ”2016 Spring Semester Orientation” –plakaatti. Aulassa oli piste, jossa pystyi käydä tarkistamassa opiskelijanumeronsa jos se oli päässyt unohtumaan ja opiskelijanumerolla sai toiselta pisteeltä kansiollisen orientaatiomateriaalia sekä opiskelijakortin. Orientaatiomateriaali sisälsi infovihkosen, jossa on paljon tärkeää käytännön informaatiota esim. rakennusten lyhenteistä, maahanmuuttovirastossa asioimisesta ja pankkitilin avaamisesta. Yksi tärkeä lippulappusista oli kampuksen kartta, sillä Yonsein yliopiston alue on VALTAVA. Siis oikeasti, enemmän tyyliä isohko kylä kuin yliopisto. Ensimmäisenä päivänä näin monien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi elektroniikkakaupan, parturin, pankin ja kukkakaupan.
Kukkakaupan. Yliopistolla?! Olen sanaton.
Orientaatiossa oli kaksi osaa, joista ensimmäinen oli virallinen ja tärkeä ja toinen vähemmän tärkeä, mutta paljon viihdyttävämpi ja oudompi. Ensimmäisessä orientaatio-osassa kuuntelimme professorien tervetulopuheita, jotka olivat melko mahtipontisia ja huomasi, että yliopisto kyllä tuntee arvonsa. Yksi professori sanoi, että olemme nyt osa Yonseita ja Yonsei osa meitä, joten jos kritisoimme Yonseita, kritisoimme samalla itseämme. Kerrottiin myös, että Yonseihin pääsevät vain Korean huippuopiskelijat eli parhaat 2 %. Eli kun kerromme olevamme ”yonseilaisia”, ihmiset alkavat etsiä meistä jotain spesiaaliominaisuuksia. Yonsein virallinen slogan on niinkin vaatimaton ja anteeksipyytelevä kuin ”Yonsei – where we make history”. Katsoimme myös Yonsein promovideoita, joissa elokuvatraileriäänellä esiteltiin suurta ja mahtavaa yliopistoa. Huomaa, että tällä koululla on varaa panostaa materiaaleihinsa ja orientaatiokin oli hoidettu viimeisen päälle.
Toisessa osassa orientaatiota esiintyivät yliopiston k-pop tanssiryhmä ja hiphop-ryhmä. Muutama syyslukukauden vaihtari kertoi kulttuurishokeistaan Koreassa ja erilaiset klubit esittelivät toimintaansa. Saimme kuulla korealaista räppiä, josta ei tietenkään ymmärtänyt muuta kuin ”put your hands up” ja beatboxausta. Asetelma oli hieman outo kun ensimmäisessä osassa orientaatiota oltiin niin asiallisia ja yhtäkkiä lavalle hyppää ryhmä tyttöjä keikistelemään minihameissa ja heittelemään hiuksiaan k-popin (todennäköisesti) kuumimpien hittien tahdissa. Tämä taitaa kuvastaa hyvin sitä, miten perinteinen ja vanhoillinen kulttuuri elää Koreassa modernin kulttuurin rinnalla.
Illalla oli vielä Barfly-baarissa Buddies Night eli Yonsein vaihtareille tarkoitetut tervetuliaisbileet. Kaljankittauskilpailuun osallistuvat miehet ja naiset huijattiin tankotanssimaan parvelle ”sexy dance”-kilpailuun ja loppuillasta ilmeisesti ketään ei enää tarvinnut huijata tanssimaan parvelle, koska se oli täynnä porukkaa. Tiedättehän sen kohahduksen äänen, mikä lähtee siitä kun iso joukko ihmisiä näkee läheltä piti –tilanteen? Yksi semmoinen tilanne nähtiin kun eräs tyttö päätti parvella esitellä tankotanssi”taitojaan” kietoutumalla jaloistaan tankoon pää alaspäin. Ote ei sitten ihan pitänytkään ja kohahdus kävi kun näytti siltä, että tytön jalat irtoavat tangosta ja hän oli vähällä tippua pää edellä parvelta alas juhlayleisöön. Ei ollut sellainen ammattilaisen tekemä hallittu vähältä piti –tilanne, jossa lopussa odottavat aplodit vaan sellainen nyt käy pahasti ja mikä on Korean hätänumero –tilanne.
Mutta kuten jo juonipaljastin, se oli onneksi läheltä piti –tilanne ja tyttö saatiin kammettua tangolta ylös ja näin juhlat jatkuivat happily ever after – tai omalta osaltani aamukahteen saakka.
Sen pituinen se orientaatio.
