Paheet vs. tavoitteet

Olen opiskellut sivuaineenani psykologiaa ja psykologia- tai aivotoimintadokumentit vetävät kovasti puoleensa. Jos dokumentti vielä auttaa ymmärtämään omaa toimintaa paremmin tai jopa antaa vinkkejä kehittymiseen niin vielä parempi.

Katsoin eilen Tapojen Orjat -tiededokumentin Yle Areenasta (Löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-2222765 ) Dokumentista jäi jännä tunne. Tavallaan dokumentti oli aika tylsä ja eikä mitenkään erityislaatuinen. Yksinkertaisesti sanoen olen katsonut tätä parempiakin dokumentteja. Osaltaan dokumentissa jauhettiin itsestään selvyyksiä siitä, miten pahoista tavoista voi päästä eroon: siedä lipsahduksia ja jatka niistä huolimatta, etsi tukea ja keksi vaihtoehtoista tekemistä paheen tilalle. 

Toisaalta yksi ajatus kuitenkin jäi katsomisesta mieleen. Dokumentissa eräs tutkija mainitsi, että paheet tuovat välittömän palkinnon ja pitkän aikavälin tavoitteet ja hyvät aikeet tämän vuoksi unohtuvat. Välittömän palkinnon nauttiminen tuo kuitenkin lyhyen mielihyvän jälkeen syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita. Syöt pussillisen irtokarkkeja, vaikka olet päättänyt pitää sokerilakon. Karkithan tietenkin maistuvat ihanilta, kirpeiltä ja makeilta sillä hetkellä, mutta pussin tuhoamisen jälkeen iskee syyllisyys ja ehkä kaupan päälle saat mahan kipeäksi (terveisin entinen irtokarkkinarkkari). Ajatus siitä, että elämän suuret tavoitteet voivat jäädä toteutumatta hetkellisen mielihyvän vuoksi, sai minutkin miettimään omia paheitani.

Omat paheeni ovat  nykyään lähinnä aikaan liittyviä. Lykkään esseiden kirjoittamista, tentteihin lukemisen aloittamista ja kesätyöhakemusten tekoa. Viimetipassa saan sitten tehdä tehokkuusennätyksiä ja kirjoittaa ennen deadlineja koneen näppäimistö sauhuten, vannoen että ei ikinä, ei ikinä enää – Roope Salmista lainaten. Saan asiat tehtyä ajoissa, mutta tuotan itselleni turhaa stressiä vetämällä aikataulun liian tiukalle. Kulutan myös aikaani turhuuksiin jotka a) eivät tuo iloa ja b) vievät minut kauemmas tavoitteista joihin sitä kallisarvoista aikaa tarvitsisin.  Esimerkkinä tulee mieleen kaupoilla kiertely kun minulla ei oikeastaan ole mitään ostettavaa ja myyjälle sanon ”kunhan tulin katselemaan vaan”. Olen muutenkin huono shoppailemaan (tai ehkä hyvä shoppailemaan, koska harvemmin kaupoilta lähtee mukaan mitään) niin miksi sinne kaupoille pitää mennä kuluttamaan aikaa, jonka voisi käyttää vaikka kieliä opiskellen? Sosiaalinen media on sitten toinen turha aikasyöppö, josta saa sen välittömän ja lyhyen mielihyvän, mutta mistä loppujen lopuksi ei jää oikein mitään käteen. Usealla varmaan onkin ollut uudenvuoden lupauksena vähentää sosiaalisen median käyttöä ja sen sijaan tehdä enemmän asiaa x. Miten suuria asioita voisinkaan tavoittaa, jos siirtäisin turhiin aikasyöppöihin käyttämäni ajan johonkin hyödylliseen ja merkitykselliseen?

Pyrin tästä eteenpäin pitämään tarkemmin tavoitteet mielessäni, vaikka hetken helppo mielihyvä kuten Instagramin kuvien selailu,  houkuttelisi pirullisesti. Uusi vuosi on uusi mahdollisuus luopua aikasyöpöistä ja laittaa tavoitteet korkealle. 

Mistä paheista luopuminen auttaisi sinua saavuttamaan suurimmat tavoitteesi?