Souliin muutin ja ihastuin

 

Ensivaikutelmia Soulista: eloisa, siisti, herkullinen, erikoinen ja kylmä kaupunki.

Soul vaikuttaa tosi viihtyisältä paikalta ja ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja vähän ujoja samaan tapaan kuin suomalaiset. Jalankulkijan vihreä valo tarkoittaa oikeasti sitä, että voit ylittää tien toisin kuin Vietnamissa. Negatiivisesti yllättynyt olen säästä, sillä muutamana  viime päivänä on ollut niin hyytävän kylmä tuuli, että luuydin jäätyy. Oli ihan hirmu fiksu idea jättää lähes kaikki lämpimät vaatteet Suomeen, jotta matkalaukku ei olisi niin painava. Viime hetkellä meinasin jättää pois lämpimän hupparinkin, koska ajattelin että se olisi liikaa, mutta ONNEKSI otin sen mukaan. Voi olla, että joudun hyödyntämään Soulin valtavaa shoppailutarjontaa pitääkseni itseni lämpimänä (voi harmi :D) . Korealainen ruoka on tulista, joten sekin auttaa pitämään verenkierron vilkkaana.

 

Ensimmäinen bibimbab-annos eli riisiä kaiken maailman kasviksilla ja munalla

 

Saavuimme Souliin ”kaikki järjestyy”-periaatteella, sillä meillä ei ollut asuntoa ennen saapumistamme tänne. Luotto tuuriin ja tähtien oikeaan asentoon asunnonhakuhetkellä on siis kova. Lisäksi sika säkissä-tyyppinen vuokraaminen ei ajatuksena miellyttänyt. Asuimme kolmestaan pienessä hostellihuoneen ikkunattomassa kopissa, jonka ovessa oli lueteltuna mitä maksuja tulee esim. tyynyliinan, pyyhkeen tai peiton sotkemisesta.

Asunnonlöytämisenkeli paijasi meitä siivillään tällä kertaa sillä emme Juhon kanssa joutuneet pidentämään hostellioleskeluamme kuin yhdellä yöllä. Piritta taas lähti oman yliopistonsa dormiin asustelemaan. Saimme asunnon seitsemän minuutin kävelymatkan päästä  vaihtoyliopistostamme Yonseista, asunnossa on king size-sänky ja se on soulilaiseksi asunnoksi jopa tilava! Täällä on yhdellä seinällä kukkatapetit ja toisella 70-luvun tyyliset neliökuviotapetit. Asuntomme on Sinchonissa hyvin keskeisellä sijainnilla, kaikenlaista pientä söpöä kahvilaa, ravintolaa ja kauppaa löytyy ihan vierestä. Bongasin kotikadultamme jo yhden kissakahvilan, joka vaatii visiitin.

 

 

Kävimme toissapäivänä asunnonvälittäjän kanssa katsomassa muutamaa asuntoa, jotka olisivat olleet sekä huomattavasti kalliimpia että minikokoisempia. Edellinen vuokralainen oli jättänyt asunnon ihan luokattomaan kuntoon ja nyt siivousmamma ahkeroi asunnolla, jotta siitä tulisi iltaan mennessä asuinkuntoinen. Odotan niin paljon sitä, että saan vaatteet henkareihin ja voin heivata matkalaukun pois näkyvistä. Voisin myös keittää kahvit mukaan otetulla Aeropressilla ja ladata siihen Suomesta kuljetettua kahvia.

Uskon, että kahvintuoksu tekee uudesta asunnosta kodin oli se sitten kahden kilometrin päässä entisestä tai maapallon toisella puolella.

 

 

PS. Tuntuu, että olisi ihan hirveästi asiaa tänne muutosta, korealaisista ruoista, Yonsein orientaatiosta, Vietnamin matkasta, Soulista ylipäätään. Pitää palata näihin asioihin seuraavissa postauksissa.