Puuttumatta millään tavalla politiikkaan tai olematta kiinnostunut siitä, voisin valottaa vähän, miten Kreikan rahatalous toimii. Tai siis ei toimi.

Ai mistäkö tiedän kirjoittaa tästä aiheesta? Perustan FAKTANI omiin tuntemuksiini ja havaintoihini.

Lukiessani uutisia Kreikan taloudesta, tai siis kun silmäni osuvat sattumalta aiheeseen liittyvään uutisointiin, tunnen syvää sielujen sympatiaa. Minä ja Kreikka, syntymässä erotetut kaksoset, sielunsisarukset.

Minä niin tiedän miltä se tuntuu kun rahat ovat lopussa. Niiden PITI riittää, mutta eivät riittäneetkään. Budjetti oli tehty, se näytti niin hyvältä. Laskut tulisi sen mukaan maksettua ajallaan ja juustoa riitti leivän päälle kuukauden viimeiselläkin viikolla… niin, teoriassa. Paperilla.

Käytännön toteutus ontuu. Palkkapäivänä muistan että ai niin, mullahan on shampoo lopussa. Ja ai niin, tarvin meikkivoiteen, kaikki pikkarit on rikki, farkuista tippui nappi, tekisi mieli käydä pizzalla, lupasin ostaa lapsille uusimman Risto Räppääjä -leffan, onpa kyllä tosi ihanaa kynsilakkaa, palkkapäivän kunniaksi ostan tuon kalliimman kahvipaketin ja niin edelleen. Pienistä puroista syntyy hyökyaalto. Ja konkurssi.

En nyt osaa yhtäkkiä mielikuvitella mihin hurvaton sisareni Kreikka tuhlaa ”palkkapäivänään.” Ehkä valtion päämiehen vaimo tarvitsee uusia alsmareita, ministerit palkankorotuksen ja maalataanpa Ateenassa vähän julkisivuja. Siis ostetaan nyt nämä ”tarpeelliset” alta pois kun on kerran rahaa.

Ja sitten yhtäkkiä pätkähtää päähän, mulla sekä Kreikalla ”Ai hitsit, minunhan piti maksaa laskuja!” Jos maksat kaikki laskut, rahat ei riitä enää muuhun mihin pitäisi. Mulla lähinnä ruokaan ja lasten toppahousuihin, Kreikalla vissiin eläkkeisiin ja lainanlyhennyksiin. Olemme siis lirrissä. Minä ja Kreikka.

No ei hätää, onneksi on sisko joka lainaa rahaa. Lainaa vaikka edellisen kuunkin (ja sitä edellisen) viisikymppinen on maksamatta. Hyväsydämisiä molemmat, isosiskoni ja EU. Minä ja Kreikka uskomme vilpittömästi että velat tulee kyllä maksettua, sitten ensi kuussa. Isosisko ja EU tuskin sitä enää uskovat. Lainaavat kuitenkin, velvollisuudentunnosta kai, eihän tuon reppanan voi antaa romahtaa.

Minä ja Kreikka viilataan tarmoa uhkuen ensi kuun budjettia. On kyllä niin näppärän näköinen budjetti, että siitähän voisi nipistää vähän säästötilillekin. Ai niin, pitäisi muistaa aukaista se säästötili. Kunnes koittaa se ensi kuun palkkapäivä ja minun ja Kreikan päämiehen vaimon viimeisistä rintaliiveistä napsahtaa kaarituet poikki.

Onneksi on isosisko, jolle voi aina laittaa tekstarin ”Voitko lainata viiskymppisen? Maksan kuun lopussa. t. Kreikka.”