Yön hekumaa

Kello 2.12 yöllä herään piikkimatolta, jolle olen taas sujuvasti nukahtanut. Rintoja kiristää. Nousen ylös ja puen imetysliivit. Kaappaan rintapumpun mukaan ja asennan samalla maidonkerääjää toiseen rintaan.

Kävelen keittiöön vain toinen silmä auki ja alan pumppaamaan. Hetkinen. Tyhjiötä ei synny. Pumppu ei toimi.

Kasaan pumpun uudelleen. Ei vieläkään.

Kasaan pumpun uudelleen. Eikä vieläkään. Etsin käyttöohjeen. Kasaan pumpun taas uudelleen. Ei toimi ei. Menen sänkyyn.

Mietin, että kohta rinnat alkaa valumaan. Pitäiskö laittaa maidonkerääjät? Ei, selkä on liian kipeä, että voisin nukkua näillä liiveillä. Hetken päästä tajuan, että nyt tissit ei saa stimulaatiota. Meneekö koko imetys pieleen? Ollaan juuri pääsemässä eroon isoista korvikemääristä ja nyt pumppu hajoaa ja imetys loppuu!

Nousen ylös ja toistan kaikki 15 uudelleenkokoamisyritystä. Ei toimi. Palaan ahdistuneena sänkyyn ja riisun liivit(koska selkään sattuu). Imetys loppuu nyt, olen huono äiti, ajattelen. Katson kelloa viimeisen kerran neljältä.

Kuudelta herään läpimärästä sängystä vauvan ääniin.

Kiitos vauvan unet 23.00-06.00. Äiti melkein nukkui.