Ikävästä

 

Nyt, kun oon kertonu lähinnä kaikesta kivasta mitä täällä on tullut tehtyä ja koettua, niin vähän toisenlaisiakin ajatuksia täällä olemisesta.
Moni varmaan kauhistelee, kuinka voin olla erossa perheestäni näin pitkään ja ymmärrän sen täysin. No, onhan tämä ensimmäinen kerta, eikä se helppoa tietenkään ole. Ehkä näitä erossa oloja on aikanaan tullut harjoiteltua, kun mies oli 10 kk YK-joukoissa ja esikoinen jenkeissä vaihdossa vuoden. Nyt onkin näköjään sitten mun vuoroni 😉 Joten tässä asioita, jotka ovat auttaneet ikävästä selviytymisessä.

 

 

Aikaisemmin mainitsin, kuinka asettumistani helpotti valtavasti perheen mukana oleminen alussa. Heti heidän lähtönsä jälkeen tulikin tosi yksinäinen olo. Ajatuksissa pyöri, että kuinka nyt saan täällä aikani kulumaan ihan yksin. Varsinkin, kun en kovin paljon viihdy muutenkaan yksinäni ja nyt olen  vielä aivan vieraalla maaperällä. Mutta tämähän oli eräs niistä syistä minkä vuoksi tänne tulinkin, teen asioita, joissa joudun ylittämään itseni. Nyt pitää vaan uskaltaa. Ensimmäisellä viikolla oli mieli herkempi ja välillä itkettikin. Yllättävän nopeasti tämä fiilis meni kuitenkin ohi. Olin jo etukäteen miettinyt tulevaa ikävää ja siihen liittyviä tuntemuksia. Näiden tiedostaminen ja hyväksyminen on auttanut ikävän-tunteen käsittelemisessä. Nyt on tunteena pinnalla enemmän sellainen kaipaus.

Mun ei myöskään tarvitse murehtia, onkohan siellä kotona kaikki hyvin ja pärjäävätköhän ne miehet siellä? Tosi hyvin pärjäävät :) Kiva on ollut kuulla, että mua on ikävöitykin.

Whatsupp on ollut meillä paljon käytössä, viestitellään ja soitellaan sillä päivittäin. Poikien kanssa soitellaan aina videopuheluita. Siitä tulee ihan eri tunne, kun näkee toisen kasvot, eleet ja ilmeet, on tavallaan lähempänä toista. Meidän whatsuppin perheryhmä on myös loistava perheen yhteinen keskustelupaikka, joka pitää mut mukana muiden arjessa.

 

 

Syyslomalla ja marraskuussa saan onneksi nämä mun rakkaimmat tänne luokseni ja sehän on ihan kohta. Nyt jo on tullut tunne ettei ihan pienistä asioista jaksa valittaa ja nipottaa vaan arvostaa sitä yhteistä aikaa entistä enemmän! Kuulostaa kuluneelta, mutta niin se on.