Tajuutsä tää on viime vuoden GUESSiä!
Lilyn toimituksen blogissa kehotettiin muutama päivä sitten kirjoittelemaan omista noloimmista mokista. Sattuipa mieleemme jokin aika sitten tapahtunut Annin ”trendi”moka, olkaa hyvät:
Kävi kerran niin, että Anni tuli miehensä kanssa kutsuksi juhliin. Ja millaisiin juhliin! Näiden kekkereiden teemana oli ”Mauttomin asu palkitaan”.
Tästäpä kyseinen pariskunta vallan riemastui! ”No nyt kulta pokataan helpolla voitto kotiin”, Anni iloitsi, mauttomuus kun oli molemmille myötäsyntyistä, suoranainen elämäntapa. (Tässä kohtaa huomautettakoon, että esimerkiksi (mielestään) suhteellisen trendikäs Terttu inhoten halveksuu Annin yleistä tapaa sonnustautua esim. jumppatunneille ensimmäisenä (lika)pyykkivuorestaan käsiinsä löytämiin vaatekappaleisiin. Joskus kyseessä on liian läpinäkyvät ja haarakiilastaan ratkenneet tukisukkahousut, joskus taas tunnille tullaan suoralahkeisissa prässihousuissa suoraan toimistolta. Muutaman kerran jumppatunnin juomapulloksi on joutunut lasinen kolmosolutpullo ilman korkkia, kun muuta ei ole ollut käsillä. Myös Annin aviomies jakaa tämän epäsovinnaisen pukeutumistyylin. Hänen arkiasunsa muodostuu yleisesti ottaen Dimex-halpamerkin autonkorjaushaalareista, joihin hän jostain syystä luontevasti aina yhä uudelleen yhdistää kiiltonahkaiset miesten lakeeri-/ tanssikengät. Ja huom! tämä kuvaus ei ole liioiteltu, vaan perustuu todellakin tosielämän faktoihin.)
Hyvä lukija, kuten voit arvata, juhlapäivänä pariskunta siis todella säteili huolella mietittyä mauttomuutta! Annin asu koostui seuraavista ”Items”:eista:
– Yläosa: Miesten kauluspaita firman logolla, koko XXL (Annin oma koko n. S).
– Asusteena: Äidin perintötekohelminauha sekä tekonahkalaukku Tokmannin mallistostosta.
– Jalassa: naisten tyköistuvat hiihtohousut sekä polvisukkina miesten valkoiset tennissukat likapyykkikorista, koko 45.
– Hiukset: tupeerattu heittoletti eli ”heittis” valmiiksi rasvaiseen hiuspohjaan.
– Ehostus: Luomiväri: kirkkaansininen shadower levitettynä runsaana ripsirajasta kulmaluulle. Huulet: pinkki sävy levitettynä reilusti yli oman huulirajan.
Miehen asu:
– Päässä: hiihtopipo omalla nimellä.
– Asu: Appiukon ostamasta, pakkohuutokaupatusta, äärimmäisen ränsistyneestä kiinteistöstä löytynyt verryttelyasu, merkki Sail&Ski, koko niukahko miesten S, napakka takamuksen seudulta. Käytetty viimeksi rakennustyömaalla, täynnä maalitahroja.
-Jalassa: edellä mainitut tanssi-/ lakeerikengät.
Kuva Anni K: pariskunta juhlatällingissä juuri ennen lähtöä
Voi pojat, että pariskunta oli täpinöissään! Vuoden kovimmat bileet tiedossa ja teemakin osui kuin nenä päähän. Näillä ei voi kuin voittaa!
Noh, se voitto kyllä lopulta pokattiin, mutta paikan päällä ilmeni, että hieman vähempikin panostus olisi näissä kinkereissä riittänyt. Valmistautumisen innokkaassa vimmassa pariskunnalle ei tullut sen tarkemmin mieleen pohtia juhlien ”viitekehystä” saati muiden vieraiden sosioekonomista asemaa, joka erosi melko merkittävästi pariskunnan, sanotaanko – öhöm – ”keravalaisesta” tavasta rakentaa identiteettiä. Juhlathan järjestettiin pääkaupunkimme ytimessä, hienostoalueella, juuri remontoidussa omistusasunnossa, aivan meren rannalla. Kutsuja itse oli vasta väitellyt filosofian tohtori, kovan tason tutkijanura takana. Kutsuvieraat koostuivat menestyneistä akateemikoista sekä liike-elämän monionnistujista.
Hyvä lukija, vasta juhliin saavuttaessa selvisi, kuinka radikaalisti tämän porukan käsitys ”mauttomasta” erosi Anni-paran ja hänen miehensä omasta. Jo ovella emännän kasvoilta oli luettavissa sanat: ”No voi helvetti, nyt meni näillä reppanoilla kyllä kunnolla metsään!”. Emännän kirjaviksi leimahtaneilla kasvoilla ailahteli puhtaan kauhun ja myötähäpeän sekoitus hänen toivottaessaan pariskunnan kakistellen tervetulleeksi.
Salin puolelle astuessaan Anni ja hänen miehensä pystyivät lukemaan täydellisen tyrmistyksen myös vieraiden kehonkielestä heidän kääntäessään katseensa pois ja lopettaessaan kaiken keskustelun. Vain syvä hiljaisuus vallitsi, kun pariskunta asteli salin poikki boolimaljan luokse ja istuutui juhlakansan pariin.
Kun pariskunta uskaltautui ujosti silmäilemään ympärilleen tarkemmin, tuo räikeä distinktio mauttomuuskäsitysten välillä löi nyt täysillä myös Annin kasvoille.
Vähitellen pakonomaisesta hiljaisuudesta alkoi erottua vaimeaa sipinää:
”Siis kato tätä mun boleroo…Siis yöks! Tajuutsä tää on viime vuoden GUESSiä! Miten mä kehtaan lähtee baariin tässä?” sipisi viimeisen päälle laittautunut kaunotar takavasemmalla.
”No älä nyt, eihän tos nyt mitään, mä laitoin tän Michael Korsin ylipienen minarin, ja hei iiks, tää hilautuu koko ajan liian ylös.” vastasi sorjasäärinen neitonen vieressä.
”No mä en nyt sitten laittanut mitään noin noloa, kun en vaan OIKEESTI HALUU OLLA RUMA!” korotti kolmas nainen ääntään kääntäen katseensa kohti Annia.
Tässä vaiheessa Annille ja miehelle alkoi tulla, sanotaanko, kuumat paikat ja kiire kotiin. Pariskunnan aikaisesta lähdöstä silminnähden helpottunut emäntä ojensi ykköspalkintopokaalin vähin äänin ulko-ovella ja suorastaan työnsi vieraat rappukäytävään.
Noh, onni onnettomuudessa: kotona näistä ”megapaardeista” oltiin jo hyvän aikaa ennen yhdeksää ja lastenvahdiksi värvätty mummo ehti mukavasti kympin uutisille kotiin.
Kuva Anni K: ”Hiphei, ja niin sitä oltiin kotona taas..”