Haikeimmat haikut

 

Kesä hiipuu kohti syksyä, lomaromanssit haipuvat unohduksiin ja Tinderkin tyyntyy. Nyt on erinomainen hetki hiljentyä japanilaisen runouden ääreen. Seuraavassa haikeimmat haikut (tai itse asiassa tarkemmin tanka-runot – mutta ei nyt olla turhan tarkkoja), Tuomas Anhavan upeasti suomentamasta ”Kevään kukat, syksyn kuu” -teoksesta (2000).

Kohta alkavat

yhä kylmemmät tuulet

puhaltaa yli maan.

Miten saan unta yksin

ja yhä pitemmät yöt?

-Yakamochi

 

Sammalen alla

virtaa ääneti puro.

Kuuntelen sitä.

Kohta minusta tulee

läpikuultava, tyyni.

-Ryôkan

 

Illalla jätän

oven valmiiksi auki,

odotan häntä:

hän sanoi tulevansa

uneen minua tapaamaan.

-Yakamochi

 

Kuin uni uneen

minä synnyin maailmaan

ja mieli on niin

kevyt: kuin kaste aamuun

minä kerran katoan

-Musô