(tämän päivän) Kauneimmat kissasadut
Viimeiset 3000 vuotta ovat kissat näytelleet pääosaa kansantarustoissa kaikkialla maailmassa. Syy lukemattomiin kissatarinoihin lienee kissan arvoituksellisessa luonteessa; päivällä ne ovat pehmeitä, unisia ja hellyttäviä, mutta yöllä ne muuttuvat äänettömiksi, verenhimoisiksi saalistajiksi.
Kissoista on kirjoitettu tuhansia satuja aina Saapasjalkakissasta Pekka Töpöhäntään. Nyt haluamme me omalta osaltamme jatkaa kissasatujen ikiaikaista perinnettä ja päivittää sen samalla nykyaikaan – säilyttäen silti verrattain voimakkaan ja ajoittain pelottavankin grimmiläisen perusvireen.
Moderni mirri käyttää metsästyksensä apuna ennakkoluulottomasti uusinta teknologiaa ja omaksuu luontevasti postmodernin perhekästyksen deittaillessaan kaupungilla erilaisissa uusperhekuvioissa.
Arvoisa lukija, seuraavassa kauneimmat – ja tiukasti ajan hermolla ratsastavat – kissasadut lastemme kynistä.
Elli ja Pipsa yhdessä metsässä voittavat kaikki
(Varoitus herkille! Sisältää väkivaltaisia kohtauksia)
”Olipa kerran Pipsa- ja Elli-katti. He asustivat metsän keskellä kahdessa korissa. He puolustautuivat kaikilta pahoilta kissoilta ja eliöiltä. He saivat ruokaa siten, että he raatelivat hirviä ja metsästivät lintuja. Pipsa ohjasi Elliä korvanapilla metsästyshommissa. Yksi päivä he saivat tosi, tosi ison fasaanin. Ellille ja Pipsalle riitti siitä kolmeksi päiväksi ruokaa.
Sitten heiltä loppui ruoka. Pipsa sanoi Ellille: Menepä metsästämään meille pari kukkoa maatilalta.
– Menen jos minä saan toisen kukon, Elli vastasi.
Pipsa pyysi että saisi vielä puoli kukkoa päälle. Mutta Elli soitti korvanapilla ja kertoi että ”en saa raahattua kuin yhden kukon, tule auttamaan”. Pipsa peruutti kuorma-autolla auttamaan. Elli kävi raatelemassa muutaman lisää lavalle.
Paluumatkalla karhu hyppäsi konepellille ja sanoi, jos ette tule ulos, minä raatelen teidät. Teidän pitäisi antaa kaikki kukot minulle. Sitten Elli käveli ulos autosta ja otti kynnet esiin ja raateli karhun pään poikki, ja sitten he saivat siitä karhuntaljat koreihinsa.
Ja sitten he elivät onnellisesti ja viisaasti ja hyvin. Sen pituinen se.”
Pipsa ja Mauno yhdessä
”Olipa kerran Mauno-kissa, joka oli rakastunut Pipsaan. Pipsa ja Mauno sopivat treffit Kissa Café –nimiseen paikkaan. Kun tuli treffi-ilta, Mauno soitti viisi minuuttia ennen tapaamista, kun he olivat vielä kotona, ja kysyi ”onko sinulla Pipsa lapsi?” Pipsa sanoi: ”On minulla Elli”. Sitten he sopivat että Ellikin tulee mukaan treffeille ja Mauno tuo hänen pikku lapsensa mukaan.
Ja he toivat lapset, ja lapset saivat leikkiä yhdessä. Ja he joivat yhdessä kissanmaitoa. Sen pituinen se.”
(Kuvitus: Annin poika, 7v)
