Osaamisen päivittäminen, lisäpätevyyksien hankkiminen tai uudelleenkouluttautuminen ovat työllistymisen elinehtoja nykypäivän hektisessä toimintaympäristössämme.  

Arvoisa ammatinvalintaa, -vaihtoa tai lisäpätevöitymistä pohtiva lukija, saammeko esitellä erään varteenotettavan – joskin vähemmän tunnetun – ammatillisen suuntautumisvaihtoehdon: tundrashamaanin toimenkuvan!

Huomioithan, että nyt emme missään nimessä puhu niin sanotusta new age-henkisestä ”puunhalailu-löllöshamanismista”, jossa korostuu mukava yhdessä tekeminen esimerkiksi voimaannuttavien enkeli-/väriterapiasessioiden kautta erilaisissa rentouttavissa viikonloppuretriiteissä. Korostamme, että tässä puhutaan aidosta, alkuperäisen arkaaisesta hardcore-tundrashamaanin koulutuksesta, joka on peräisin jo usean vuosisadan takaa.

Yleistä koulutuksesta

Shamanismin perustutkinto antaa laaja-alaiset valmiudet vastata asiakkaiden sielullisiin tarpeisiin koko ajan köyhtyvässä ja alati latistuvassa hengenmaisemassamme. Shamaani toimii aktiivisessa yhteistyössä ja asiakaslähtöisesti eri asiakasryhmien vaihtelevien mystis-rajatiedollisten kysymysten ja ongelmatilanteiden kanssa.

Kuka sopii alalle?

Shamaanikoulutukseen voi hakeutua henkilö, jolla on:

– herkkä hermostollinen rakenne

– meedion kykyjä

– taipumuksia persoonallisuuden jakaantumiseen ja muuntumiseen

Tietoja koulutuksesta

– Askeettisilla harjoituksilla tärkeä sija shamaanikoulutuksessa: paastoaminen, kylmän kärsiminen, janon ja nälän kestäminen, pidättäytyminen sukupuoliyhteydestä ja ruumiillisen tuskan kestäminen ovat keskeisimpiä harjoitteita

– Opiskeluaika on erittäin rasittava, se on masennuksen ja hermostollisesti järkyttävien mielenmuutosten aikaa, ”kuolemanherkkyyttä”

– Kouluttautujaa piinaa jatkuva epävarmuus kutsumuksestaan

– Pahansuovat ja alemmat henget uhkaavat ja pelottelevat kouluttautujaa

-Askeettisten harjoitusten lisäksi koulutukseen kuuluu yksitoikkoisia, näennäisesti täysin tarkoituksettomia toimintoja. Niitä toistetaan lukemattomia kertoja peräkkäin usein niin kauan että kouluttautuja lopulta menettää tajuntansa

– Koulutuksen aikana kouluttautuja kadottaa mielenkiintonsa elämää kohtaan, lakkaa syömästä ja vaipuu horrostilaan

Koulutuksen kesto

Kolmesta kymmeneen vuotta, sisältäen käytännöllisiä askeesiharjoitteita erämaassa ja teoreettisempia mantran- ja loitsunlukujaksoja sisätiloissa

Valmistuminen

– Koulutusjakson päätteeksi kouluttautujan syvä masennustila väistyy ja alkaa myönteinen vaihe

– Valmistumisvaiheessa kouluttautujan suojelushenki ilmestyy esimerkiksi kirkkaasti kimaltelevan perhosen muodossa avuksi ja asettuu kouluttautujan ruumiiseen. Pahansuovat henget väistyvät

Valmistumisjuhla

– Opettaja ja oppilaat kiipeävät korkeaan puuhun, missä he ovat lähellä jumalia ja vaipuvat hurmokseen

Shamaanin keskeisimmät osaamisalueet

– Kyky nähdä pimeyteen, tulevaisuuteen tai toisten salaisuuksiin

– Kyky parantaa sairaita

– Kyky tunkeutua vainajien valtakuntaan

– Kyky matkustaa merenhengen luokse hankkimaan riistaa

– Tietämys jumalista, jumalten käskyläisistä ja heidän oleskelupaikoistaan

Jatkokouluttautumisen mahdollisuudet

Shamanismin perustutkinnon suorittanut voi erikoistua loitsijaksi. Loitsijoiden ammattikuntaa ympäröi kuitenkin suuri salaperäisyyden hohde, sillä ammattikunta vartioi salaisuuksiaan tarkasti. Loitsijoiden ammattikunnasta tunnetaan vain muutamia hajanaisia, melko omituisia pikkupiirteitä, joita on vaikea sovitella mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Opiskelijoiden kokemuksia

”Opettajani vei minut lumimajaan kauas erämaahan, missä yksikään ihmisjalka ei ollut koskettanut valkeata lunta. Maja oli niin ahdas, että seisominen ja makaaminen oli mahdotonta. Minun oli oleskeltava majassa 30 vuorokautta allani vain ohut nahka. Kuudentena päivänä sain vesitilkan, viidentenätoista päivänä lihapalan.  Oli kylmä talviaika, ja kuolin hiukkasen aina silloin tällöin.”   Labradorilainen loitsija

”Opettajani pakotti minut kärsimään ankaraa kylmyyttä ja kokemaan sen jälkeen haavakuoleman. Minut ripustettiin parin telttaseipään varaan tundralle. Vietin tässä epämukavassa asennossa viisi päivää ja viisi yötä. Sitten minut otettiin alas ja opettajani ampui kiven sydämeeni. Kuolin, mutta virkosin taas eloon suojelushenkeni ansiosta.”   Naispuolinen eskimoshamaani

Muuta

Shamanismin perustutkinto ei valitettavasti tällä hetkellä näytä kuuluvan yhdenkään ammatillisen koulutuksenjärjestäjän tarjontaan, mikä on yllättävää suhteutettuna siihen, että vielä viime vuosisadan vaihteessa ammatin harjoittaminen oli merkittävän yleistä; esimerkiksi 1900-luvun lopulla Venäjän Tsuktseista jopa kolmasosa väitti omaavansa shamaanilahjan (Bruhn 1969, 20).

Uskomme silti vahvasti, että tämän mysteerimaailman moniosaajan taidoille tulee lähitulevaisuudessa olemaan tilausta yhä hengenköyhemmässä mutta samalla hengenjanoisemmassa maailmassamme. 

(Kaikki tiedot shamaanin koulutusohjelmasta teoksesta Bruhn, Karl. (1969). Kasvatusopin historian kehityslinjoja. Kustannusosakeyhtiö Otava: Helsinki, s. 19-27.)