Mistä on pienet tytöt ja pojat tehty? – Insinöörinäkökulma lisääntymiseen

”Mistä on pienet tytöt tehty,

mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty!

 

Mistä on pienet pojat tehty,

mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiranhännän tupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty!”

väittää englantilainen kansanruno.

 

Mutta ehei! Ei sitten laisinkaan!

Puhutaanpas asioista niiden oikeilla nimillä. Pienet tytöt ja pojat on tietenkin tehty sukupuoliyhdynnän keinoin, jota fyysis-teknillisenä tapahtumasarjana varsin havainnollisesti kuvataan saksalaisen lääkäri-kirjailija Fritz Kahnin teoksessa Sukupuolielämämme (1945).

Teos ei muuten ole ihan mitä tahansa huttua, vaan sisältää jopa 500 sivua pelkkää asiaa ihmisen seksuaalielämästä. Käsiteltyjä aihepiirejä teoksessa ovat esimerkiksi:

Onko kuukautisveri myrkyllistä?

Öiset siemenheitot eli polluutiot

Paras keino kuukautisvaivoja vastaan on järkevä kasvatus

Miehen ja naisen sukuvietin traagillinen epäsointu

Kiihoituskisailun vaiheet

Sukupuoliyhteyden merkitys kulttuuri-ihmiselle

Häävuoteesta hullujenhuoneeseen

Kuoleminen rakkauteen

Velvollisuus hoitaa sukupuolielimiä erikoisesti

Kuinka monta kertaa saa sukupuoliyhdynnän toistaa peräkkäin?

Ihmismaailman liika hedelmällisyys

Luonnon toimittama ihmisten liikamäärän vähennys

Munien ala-arvoisuus

Porttolan edut

Porttolan epäkohdat

Itsetyydytyksen siedettävät rajat

Lohtua sortuville

Valetieteellisen moraalikirjallisuuden vaikutukset

Suhteiden muuttuminen

Illusionin loppu.

Erityisen selkeällä, teknillis-kaavamaisella esityksellä Kahn kuvaa kirjassaan miehen erektiota, joka siis mahdollistaa hedelmöityksen. Kuvassa miehen sukupuolitoiminto havainnollistetaan sähkökytkentäkaavionomaisella piirustustekniikalla:

pa176868.jpg

 

Hyvät vanhemmat, mikäli jälkikasvunne jonakin päivänä alkaa vaatia vastauksia ihmiselon alkamisen ikiaikaiseen mysteeriin, älkää suotta sumuttako silkohapsianne esimerkiksi sammakoilla, sokerilla, inkiväärillä tahi koiranhännän tupsukoilla! 

Tätä teosta tuskin enää kirjastosta löytää, joten näemme velvollisuudeksemme jakaa kyseisen kaavakuvan jokaisen vastuullisen vanhemman vapaaseen käyttöön. 

 

Suhteet Seksi Vanhemmuus Höpsöä

Soulia sielulle

 ”Saakeli sentään mitä sontaa!” on huudahdus, joka nykypäivänä kajahtaa ilmoille tilanteissa, joissa erehdymme yrittämään viihdyttää itseämme radiomusiikilla.

Tätien meluherkkiä korvia on särkenyt jo pitkään. Aina radiolähettimen tai muun musiikkiaaltoja vastaanottavan apparaatin avatessamme mitäänsanomattoman köyhän jumputuksen aikaansaama ärtyneisyyden aalto hyökyy ylitse ja korvissa alkaa juilia kuin neuloja läiskittäisiin tärykalvoille. 

Onko vika meissä itsessämme vai musiikin tuottajissa?

Itse olemme tietysti taipuvaisia epäilemään enemmän jälkimmäistä, mutta myönnettäköön silti, että tietty – mahdollisesti ikäsidonnainen – makumieltysten kapea-alaistuminen ja asenteellinen kangistuminen kieltämättä värittää tulkintojamme: jopa monien muiden sulosäveliksi tulkitsemat melodiat alkavat jäytää julmasti äiti-ihmisen metelille allergisoituneita korvakäytäviä. Terttu on jo aikaa sitten vaipunut tilaan, jossa hän ”ei käytä enää musiikkia missään muodossa”. Anni sen sijaan jaksaa vielä yrittää, ja on vaihtelevalla menestyksellä pyrkinyt hapuilemaan radioaalloilta edes jotakin musiikiksi luettavaa.

Mutta – mutta, mutta – mitäs kummaa onkaan karannut eetteriin muutamalta nykyartistilta viime päivinä?!

1.      Adele, Hello. Kun tämän tyrmäävän tulkitsijan jylhän intensiivinen lauluääni kajahtaa kovaäänisistä, kyynisemmänkin kuulijan sydänalassa läikähtää. Adelen veto kirvoittaa kyyneleet silmiin, vierittää kylmät väreet läpi selkäpiin ja tarjoaa lopulta totaalisen katharsiksen – balsamia haavoille, armahduksen syntiselle: Hello from the outside/ At least I can say that I’ve tried/ To tell you I’m sorry for breaking your heart/ But it don’t matter, it clearly doesn’t tear you apart.

2.      Seynabo Sey, Still, PretendHard Time. Tämän naisen gruuvi on vertaansa vailla! Korskean koskettavat balladit ja takuulla tanssittavat menobiisit totisesti tyydyttävät  kypsän kuulijan sielukkuudenkaipuun ja notkistavat vanhemmankin naisen nikamat tanssimuudiin.

3.      Paula Vesala, Tequila. Moniulotteisen mestarin lauluääni soi entistä raikkaampana, viekottelevampana, haikeampana, hurmaavampana. Varteen tien seisakkeen/ muistoksi tulevaisuuteen/ Veitsellä kaiverran seiniin menneen maailman/ Kirjaimet sun ja mun/ kahden ei toivotun/ Tartu kii, piirrä tähdet silmiin.

4.      Chisu, Polaris, Tuu mua vastaan, Onni, Viekää minut hänen luo. Säteilevän tähden uusin julkaisu sisältää säväyttävän sekoituksen pohjoisen mystiikkaa, korviahyväilevän herkkiä sävelkulkuja ja taiturimaisia tekstinpätkiä (parisuhde)viestinnän vaikeudesta: En osaa sanoo sanaakaan/ Et kai mun runoutta enää kuulekaan/ Yksi mykkä ja yksi kuuro/ Ei yhteyttä, linja on huono.

5.      Kygo feat. Will Heard, Nothing left. Tämän biisin rouhean tyylikkäänä rullaava svengi sulattaa tätien sydämet lopullisesti ja laittaa samalla lanteet vispaamaan. Auh!

Perutaanpa siis välittömästi kaikki äskeiset rumat puheet – näiden artistien tuotanto on palauttanut uskomme taas hetkeksi nykypopulaarisäveltaiteeseen! Kappaleet antavat sittenkin toivoa löytää edelleen muutakin kuultavaa, kuin viimeaikoina melkein pelottavalla tavalla puhuttelemaan alkaneet luonnonäänimeditaatiot tai Sibeliuksen sinfoniat. 

Kiitos arvon nykytaiteilijat, Nöyrin kiitoksemme näistä Teille!

p7096444.jpg

 

Kulttuuri Musiikki Suosittelen