Ensimmäinen: Miksi blogi?

Mitä? Blogi? Miksi?

Mietin tätä itsekin, kun muutama päivä sitten sain palavan halun alkaa kirjoittamaan uutta blogia. Olin juuri selvinnyt kamalan pitkästä päivästä ja mielen päällä oli paljon asioita. Halusin päästä kirjoittamaan, jakamaan mun fiiliksiä. Makustelin ajatusta pari päivää, juttelin Antin kanssa asiasta, ja tässä nyt ollaan! Olen ylpeä, että sain tämän aikaiseksi. Ihan oikeasti! Taputan itseäni olalle.

Tuntuu, että elämäni on ollut viimeisen vuoden melkoisen sekavaa tuuliajoa. Olen poikkoillut paikasta toiseen, oppinut ja hoksannut paljon asioita. Huomaan, että alan itsenäistymään ja löytämään omaa ääntäni. Suurimmaksi osaksi itsenäistyminen on toistaiseksi ollut hyvinkin tuskainen, itkuisa tie. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja tiedän, että kolmen vuoden päästä mietin tätä aikaa ja naureskelen että ”voi jeesus, olipa perseestä!”.

En vielä tarkkaan tiedä, minkälainen tämä blogi tulee olemaan. Haluan kirjoittaa oikeista asiosita, kuten ahdistuksesta, itsetunnosta, työstä, paineista, rakkaudesta… Haluan myös jakaa tänne kuvia siitä, kun Antti pelaa änäriä olkkarin lattialla, ja minä makaan levitetyllä sohvalla ”homeless man” -lookissa, tai mun päivän meikkilookista. 

Tiedoksi, tulen avautumaan. Tulen valittamaan pahaa oloani. Tulen myös kertomaan kuinka paljon rakastan Anttia ja laulamista. Haluan olla mahdollisimman rehellinen. En aio säästellä. Toivon, että joku joka lukee blogiani, voi tuntea samaistumisen tunnetta ja helpotusta siitä, että ei ole yksin kaikkien ikävien asioiden kanssa. Toivon saada keskustella blogin lukijoiden kanssa. Ja tietenkin, jos et pidä blogistani, älä lue sitä! Etsi blogi, joka sinua kiinnostaa! <3

Tämä on minun matkani, kiitos kun olet mukana.

Tästä se lähtee!

-Suvi