Näin kirjoitat gradun helposti: 5+1 vinkkiä

Tällä hetkellä tuntuu, että blogeista löytyy paljon postauksia pääsykoelukemisesta. Itselläni alkaa siitä koitoksesta olla sen verran aikaa, että mieluummin jakelen ajankohtaisempia vinkkejä siihen toiseen jännittävään aiheeseen: yliopiston loppukoitokseen eli graduun. Itselläni gradu.docin lähettämisestä arvosteluun on nyt puolisen vuotta, joten muistot on vielä vahvasti päässä.

Väitän, että gradussa ei ole mitään vaikeaa, mikäli ei tavoittele täydellisyyttä vaan kohtuullista läpipääsyä. Valitettavasti en osaa neuvoa siinä, kuinka tehdään täydellinen ja uraauurtava vitosen gradu, mutta sen sijaan voin ehkä antaa neuvoa ja toivoa sellaiselle graduntekijälle, joka haluaa paperit käteen ja asian pois päiväjärjestyksestä. Ja väitän, että siinä ”pois alta” tehdessäkin oppii erittäin paljon, koska huonokin gradu vie aikaa ja vaatii työtä. Siinä ei silti kuitenkaan vaadita mitään rakettitiedettä.

Henkilökohtaisesti mulle pääsykoe ja gradu olivat kaikkein mielekkäimmät ja tietyillä tapaa helpoimmat jutut koko opiskeluaikana. Silloin kun mulla oli selkeä tavoite (eli ensin päästä sisään yliopistoon ja sitten päästä pois) ja selkeä aikataulu, sain itsestäni kaiken irti. Toki vaikeita hetkiä oli, mutta ei yhtään enempää kuin tavallisen kurssin harjoitustyössä. Oikeastaan kauppiksen aikana oli monta kurssia, jotka tuntuivat paljon vaikeammilta kuin gradu. Tässäpä siis muutama vinkki, joita minä neuvoisin pohtimaan, kun tavoitteena on saada työ iisisti pois alta.

1. Mieti, että osaat tehdä gradun, jos olet siihen asti selvinnyt opinnoissasi. Koko hommaa oli vuosikaudet peloteltu ja siksi huomasin pohtivani monta kertaa gradun teon aikana, että oonko ymmärtänyt jotain väärin, kun tämä ei tunnu vaikealta? Työtä, aikaa ja kirjoittamista se tietysti vaatii, mutta ei sen vuoksi kannata yöuniaan menettää. Ajattele, että tottakai osaat tehdä sen!

2. Valitse helpohko aihe ja rajaa tutkimuskysymykset. Jos tavoitteena on päästä gradusta läpi, ei kannata valita liian vaikeaa aihetta tai tavoitella uutta huippututkimusta. Tutkimuskysymykset kannattaa rajata selkeiksi ja sellaisiksi, että itsekin ymmärrät mitä olet ajamassa takaa (ja niihin on mahdollista löytää vastaus metodillasi).

3. Valitse valmis aineisto. Pääset taatusti helpommalla, kun valitset valmiin – toki relevantin  – aineiston, etkä ala esimerkiksi tekemään itse haastatteluja ja litteroimaan. Itse käytin aineistona kahdeksaa esitettä, joiden tekstiä analysoin. Olen varma, että käytin itse aineiston kokoamiseen huomattavasti vähemmän aikaa kuin 95%, ja se oli kuulemma silti oikein onnistuneesti valittu ja koottu aineisto.

4. Ajattele, että gradu on selkeä tekstilaji. Siihen kuuluu tietyt osat, joille on melko selkeät tavoitteet ja vaatimukset. Kun ajattelet näitä osia erillisenä palikoina, joista jokaisella on oma selkeä paikkansa työssäsi, ei gradukaan tunnu epämääräiseltä isolta möykyltä.

5. Käy gradun ohella myös töissä tai tee muita kursseja. Tämä on ehkä kyseenalainen neuvo, mutta mulla toimi täydellisesti. Kun ei ole liikaa aikaa gradulle, ei siihen kerkeä ahdistuakaan pahasti tai kyseenalaistaa omaa työtä, ja sitten se graduun käytettävä aika on pakko käyttää tehokkaasti. Mä tein mun 7 kuukauden gradupainamisen kanssa täyspäivätöitä ja 6 muuta kurssia, mutta en ihan noin isoa määrää muuta työtä kyllä suosittele, koska vapaa-aika jäi nollaan. Yritä kuitenkin tehdä jotakin muutakin kuin sitä gradua!

+ Uskalla lähettää viimeinen versio. Jos juttu vaikuttaa järkevältä, olet saanut ohjaajalta hiljattain kommentteja, niin viimeiseen viimeistelyyn on turha käyttää liikaa aikaa. Toki muutamat oikolukukerrat kannattaa tehdä, mutta jos juttu alkaa vaikuttaa järkevältä, niin lähetykseen vaan! Loppuviilauksiahan voisi tehdä loputtomasti, mutta tietyn rajan jälkeen se on mielestäni ajanhukkaa.

Aika harvassa on hylätyt gradut – kyllä ohjaajan pitäisi puuttua peliin, jos näyttää siltä, että metsään on menossa. Muutenkin ainakin itselleni loi varmuutta se, että ohjaaja luki luonnoksiani välillä. Jos olisin joutunut yksin puurtamaan, niin olisi ehkä ollut isompi pelko siitä, että koko juttu menee metsään.

All in all – gradu on vain vähän isompi harjoitustyö. Kliseisesti: jos mä pystyin siihen, niin pystyt sinäkin! Haluaisin, että gradun ympäriltä katoisi se pelko ja ahdistus, joita monelle tulee siitä, että luullaan sen olevan paljon isompi juttu kuin se on. Paljon ahdistavampaa on kesken jäänyt gradu kuin huonosti tehty gradu. Se on loppupeleissä vain opinnäytetyö, joka tehdään sen vuoksi, että pääset sulkemaan elämässäsi yhden oven ja valmistumaan.

Onko muilla yhtä ruusuisia gradumuistoja? Tai jos gradun/opparin tekeminen on vielä edessä, niin ahdistaako vai innostaako?

-S