Kylppäriremontti osa II – realismi

 

Kylpyhuoneremontissa ollaan nyt siinä vaiheessa, että vanhat tavarat ja optimismi ovat häpeämässä ulkona roskalavalla. Tarvittiin kompromisseja ja turkasen tyyriit italialaiset lattialaatat, mutta kyllä siitä nyt jonkinlainen luukku tulee. Isoin ongelma on, miten saamme kaikki kamat mahtumaan järkevästi.

Taistelen tosin vielä akselilla järkevyys-esteettisyys ja pallottelen myös peilin ja valaisimien kanssa, märkätilan valaistuksen valikoimassa ei ole niin hurjasti valikoimaa – ja se valikoima pakkaa olemaan susirumaa kamaa. 

Halusin viime postauksessa messinkiä, vihreää ja marmoria. Messingin kuittasin pois, koska tiedän että kyllästyisin siihen varsin äkkiä, ja putket tulevat pintavetona kuitenkin perinteisen metallin värisenä. Marmori tippui, kun elin muutaman unettoman yön miettien kynsilakanpoistoaineen, naamaöljyn ja muiden tököttien tahroja, sekä marmoriin tuhraantuneita rahoja.

Vihreä väri siirtyi tummaksi mosaiikkityyliseksi lattiaksi ja valkoisiksi, pitkän ja ohuen mallisiksi seinälaatoiksi. Lattiasta tulee varsin levoton, eli valkoiset laatat rauhoittavat ja tuovat valoa. Varsin perinteinen ratkaisu siis.

Kuvasta muuten näkee nyt hyvin, mitä piili vessan ja suihkutilan alla. Kyseessä on joskus ollut eteinen, josta johtivat pariovet olohuoneeseen. Talo on pikkuruinen, mutta silti siinä on ollut kaksi kuistia ja sisäänkäyntiä: toinen vieraille, toinen omalle perheelle.

*

Our bathroom has been torn down, thus no toilet or running water. Good times.