Aamupalalla / At the breakfast table

 

Jos minun pitäisi syödä koko loppuelämäni yhtä ja sama aamiaista, se olisi leipää päällystettynä tomaatilla. Talvi on välillä hiukan haastava, koska täältä ei silloin saa maistuvia tomaatteja. Silloin syön harvemmin leipää ja kuittaan aamupalat ikävästi kahvilla. 

En ole turhantarkka itse leivästä, kunhan se on tuoretta ja maistuvaa. Tomaattien pitää olla pehmeitä ja kypsiä, sekä ehdottomasti huoneenlämpöisiä. Jääkaapista otettu tomaatti ei maistu oikein millekään. Tomaatin alle levitetään voita (ei margariinia!) ja päälle ripotellaan sormisuolaa, sekä vastarouhittua mustapippuria. Valmiiksi purkkiin rouhitusta mustapippurista ei ole mihinkään, kaikki aromit ovat hävinneet. Viikonloppuna paahdan leivän, jolloin lämpimän voin, paahtuneen leivän ja tomaatin yhdistelmä on vastustamaton aamukahvin kanssa. 

Spesiaalitapauksissa yhdistän leipään joskus juustoa tai tuoretta basilikaa, mutta pelkällä tomaatilla, suolalla ja mustapippurilla pötkii jo pitkälle. 

Onko teillä jotain aamupalaa, jonka vuoksi olisitte valmiit hylkäämään kaiken muun? Myönnän, että voisin olla haikeana jos en saisi pehmeäksi keitettyjä kananmunia. Mutta tomaattieni takia tekisin kyllä uhrauksia.

 

*

If I’d have to have only one thing for breakfast for the rest of my life it would be bread topped with tomatoes. I am not fussy about the bread, relatively fresh is good. But I just have to have (ripe) tomatoes at room temperature. Eating cold tomatoes is something I can’t comprehend.

With the tomatoes I need butter, salt and black pepper. The pepper has to be freshly ground, or you don’t have the crucial taste. And when you toast the bread it makes it all better:the soft, melting butter, juicy tomato and spices to boost it all together.