Vaanin iltahetkiä kameralla. Kun aurinko alkaa laskea, varjot syvenevät. Silloin mikä tahansa näyttää hyvältä, vaikka kirsikan kivet lautasella. Keräsin ison kasan koiranputkea meidän äidiltä lainassa olevaan maljakkoon.

Ihailin muuten näitä Natasha Meadin suunnittelemia kokonaisuuksia, haaveilen tästä juotavasta ja olen löytänyt itseni kuuntelemasta toistuvasti Neko Casea. Kotiin halajan syvää sinistä; indigo on vietellyt minut täydellisesti. Ja nämä meinaan pistää killumaan ruokapöydän yläpuolelle. Ja pöydän meinaan muuten maalata valkoiseksi, punertava petsi riitelee ärsyttävästi keltaisen lautalattian kanssa.

*

I stalk these little evening stills with my camera. When the sun is starting to set, the shadow’s grow deeper.