Terveiset täältä marmeladitehtaan, kaappimaalaamon ja sänkypesän risteytyksestä!

Olen kuluttanut pyhät vaihtelevasti: maalaamalla keittiönkaappeja harmaaksi, hilloamalla kvitteniä ja hapanta appelsiinia uutterasti marmeladin muotoon, syömällä niitä kaikkia muita hilloja, jotka olen tämän vuoden aikana pykännyt (jäljellä vielä: ruusu, luumu ja pomelo) ja hautautumalla äidin tekemään villatakin uumeniin. Villatakki on tarkoitettu ulkokäyttöön, mutta tässä huushollissa se vetelee kyllä sisälläkin.

Kvittenit ja happaman appelsiinin kaappasin hetken mielijohteesta etnisestä, kun hain yrttejä. Appelsiini tuoksui ihan mielettömän hyvälle: samaan aikaan tuoreelle appelsiinille, joka on juuri korjattu puusta ja myös niille appelsiininkukille. En tiedä mikä hän on laatujaan, mutta minun pitää käydä hakemassa lisää appelsiineja, ja tehdä ihan appelsiinimarmeladia.

En myöskään tiedä, mistä hinku hilloamiseen on tänä vuonna tullut. Ehkä se on puhtaasti maku: kaupasta ei saa samanlaisia hilloja tai makuyhdistelmiä, tai sitten ne ovat turkasen tyyriitä. On myös hauska kokeilla vain parilla hedelmällä tai marjalla, jolloin satsista tulee aina purkki tai pari. Näin en huku purkkeihin. 

Vielä olisi muutama päivä vuotta jäljellä, sitten käännetään taas uusi lehti. 

*

Greetings from the Christmas holidays! I’ve been making cocoons in my bed and had nonstop Elementary binges, made quince and sour orange marmalade; had marmalade binges – and painted our kitchen cabinets like a madman in between marmalade and Johnny Lee Miller.