Keittiön pöydällä on lajitelma kylmän sävyisiä kukansiemenpusseja. Puutarhalla näyttää kuitenkin olevan oma tahtonsa, se pykää koko ajan sitä kuuluisaa keltaista toukokuuta silmille. Kuukausi viilettää hurjaa tahtia eteenpäin ja vihreys tuntuu räjähtävän käsiin. Hajoilin tietämättömyyttäni ja hätäisyyttäni taas äidille, joka tuhahti, että puutarhassa 10 vuottakin on vielä lyhyt aika. 

Haluaisin olla kärsivällinen, mutta spontaani puutarhuri, joka kitkee rentona (ja tietty tyylikkäänä hellehattu päässä), heittelee siemeniä vähän sinne ja tänne ja katsoo mitä tulee. Sen sijaan olen se hermoheikko tyyppi, joka googlettaa sataan kertaan hajuherneiden kasvatusta ja saa vartin rähinän aikaiseksi salaatin siemenille laitettavasta vaosta ja sen koosta.

Jos haluat opetella kärsivällisyyttä, hanki (vanha ja villiintynyt) puutarha. Mielellään sellainen, joka on väärällään kaikenlaisia kasveja, jotka ovat siemennelleet joka suuntaan. Joka ikisessa nurkassa on taimia, ja taimien seassa älytön määrä rikkaruohoja, koska kukkia on vain lisätty, mutta puutarhaa ei ole välillä putsattu. 

Meillä on aviomiehen kanssa vielä ihan täysin erilaiset suunnat puutarhanhoidossa. Minä haluaisin paikan, joka on väärällään mahdollisimman tuoksuvia, kukkivia kasveja. Miehellä on hajoita ja hallitse -tekniikka, eli kaikki saavat kyytiä. Ruusut ovat kuulemma erityisen inhoja, koska niihin jää kiinni.

*

Yellow May, inside and outside.