Sitä poimii helposti kameraan asiat, jotka ovat päällimmäisenä mielessä. Niinpä kuvasin jokaisen vastaantulevan puun, puskan ja kukan. Ja sain hurjasti ideoita omaan pihaan, vaikka ilmaston erot tietysti vaikuttavat kasvistoon ja niiden pärjäämiseen.

Laatoitukset, rennot ruukkurykelmät ja kiviset penkit jäivät mieleen. Ja kaikenlaiset vihreät, kiipeilevät köynnökset. Ja vesiaiheet, jotain solisevaa on pakko saada maapläntille. Jottei mene liian korkealentoiseksi, todettakoon että turvauduin juuri hädissäni äitiin ja hänen puutarhasaksiinsa, koska en tiedä mistä päästä alottaisin pensaiden leikkuuta: takapiha on yhtä ryteikköä.

*

Rome in green. 

Vaaleita sävyjä. Kasvitieteellisen taivas oli valkoisenaan kukkivaa magnoliaa. Kaunein ja rauhallisin pysähdyspaikka oli pieni puutarha Giardino degli Aranci-puiston vieressä, jonka nimeä en tajunnut laittaa ylös. Siinä missä edellämainittu puisto oli täynnä riehaantuneita puluja, appelsiinipuissa roikkuvia turisteja ja selfiekeppimyyjiä, tässä pienemmässä puutarhassa sai nauttia joen yli aukeavasta maisemasta ihan rauhassa. Colosseumkin oli parasta puskan takaa, kaukana turistisumasta.

*

Rome in light shades.