Moi!

Mä en tiiä miten aloittaisin tän kirjoittamisen. Noh… Varmasti kaikilla on päiviä, kun on paha olla. Minulla niitä on lähiaikoina erittäin paljon. Mä oon yrittänyt sisälläni miettiä mistä paha olo kumpuaa. En ole siihen vielä koskaan saanut vastausta. Oon tosi kova stressaaja. Kevät on koulussa stressaavinta aikaa, varsinkin nyt. Sua arvioidaan koko ajan, ssi ihan koko ajan. Sitä ei ainakaan auta vanhempien paine ja painostus pärjätä koulussa. Mut suurin paine varmasti tulee omasta päästä. Oon tosi kunnianhimoinen. Mun on pakko pärjätä koulussa. Mun kaveritkaan ei varmaan tiedä mitä ajatten jos saan kokeesta 7. Se on ihan vitun huono numero. Mä ajattelen mun päässä aika paljon, sellasia asioita, joita kukaan joka tuntee mut ei vois ajatella, että mä ajattelen niin. Mä en kauheen ikinä itke julkisesti. Mä voin näyttää ulkoa, että mulla on kaikki hyvin, mutta oikeesti sisältä oon ihan rikki.    Sit jos puhutaan ulkonäköpaineista. Kyllä, myös mä nään demonin olkapäälläni, joka sanoo että ”vittu miten ruma” ”helvetin läski”. Oon monet kerran kattonut peiliin ja alkanut itkemään miltä näytän, koska nykymaailmassa hoikat tytöt on vaan niitä, jotka on parhaita. Ja just ne hoikat ihmiset kiusaa niitä pyöreämpiä ja lihavempia. Varmasti ne hoikat ihmiset ei tiedä miltä tuntuu katsoa vaakaa, jossa lukee plus 80 kg tai miltä se tuntuu kun sua katotaan uimahalleissa ja rannoilla. Myös meillä läskeillä on tunteet. Seuraavan kerran kun sanoo jotain toisen kropasta kannattaa miettiä miten paljon se voi satuttaa sitä toista.

Moi!

Minä olen Suvi. Olen piaan 14 vuotias. käyn seiska luokaa. En tiedä eksyykö tänne ketään, mutta rakastan kirjoittamista, joten perustin tämän blogin. Itse asiassa perustin tämän blogin jo reilu vuosi sitten. En tiedä kuinka aktiivinen kirjoittaja tänne olen, mutta kirjoittelen silloin kuin siltä tuntuu.

Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja. Olen järkyttävä sokerihiiri. Lempiruokani on tortillat ja pizza ilman ananasta, koska olen sille allerginen. Eikä muutenkaan ananas kuulu pitsaan, mutta makuja on monia. Suklaa on mun pahin heikkous. Se on vaan NIIN HYVÄÄ. Parasta suklaata on Maraboun minttu krokantti. Tulispa kesä ja mansikka aika , jolloin saa dipata mansikoita suklaaseen.

Koulussa en tykkää meidän luokasta. Tai no se on osaltaan ihan kiva mutta suurin osa siinä on ihan kamalaa. Liikunta on mun vihatuin aine. Mielestäni liikunnan kuuluisia olla kivaa, ja niinhän se on kotona, kun saat itse päättää miten liikut ja milloin. Koulussa liikunta tunneilla tehdään usein jotain akropaatisia liikkeitä, joita en halua tehdä, koska pelkään niitä. Viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna liikunnan opettajani oli aivan hirveä. Se oli joku jalkapallo valmentaja, joka ei tehnyt tunneillä muuta kuin huusi ja istui kentän reunalla penkillä. Hänen liikunta tunneille piti osallistua, vaikka jalka oli kipeä ja vaikka olisi kuinka huono olo tahansa. Vihasin niitä tunteja. Tällähetkellä etäkoulussa menee erittäin hyvin, kun saan keskittyä opiskeluun ihan rauhassa yksin ilman, että nimeltä mainitsemattomat tyypit häiritsisi vieressä puhumalla. Toivoisin, että jatkuisi pitempäänkin. Tottakai toivon, että korona virus pandemia loppuisi, mutta etä opiskelu voisi jatkua.

Mun äiti kuuluu korona viruksen riskiryhmään. Entä jos hän saa tartunnan, mitä minulle sitten tapahtuu. Omasta puolesta minua ei pelota, koska suurella prosentills en kuolisi. En ymmärrä miksi ihmiset panikoi näin paljon viruksesta. Tietenkin asia pitää ottaa vakavasti, mutta miten vessapaperin hamstraus auttaa yhtään ketään. Enemmän siitä on haittaa. MIksi muutenkaan pitäisi hamstrata vuodeksi elintarvikkeita ja säilykkeitä, kaupat ei varmastikkaan mene kiinni tai konkurssiin. Kaupassa käyntiä pitää tietenkin vähän tää, ja antaa kauppojen ekat aukiolo ajat vanhuksille ja riskiryhmään kuuluville. Kyllä Suomi pärjää koronalle. Ja muistakaa nyt pysyä kotona ja ottaa vaikka rennosti sarjojen tai elokuvien äärellä ja käyppä vaikka seuraa mua instagramissa @suvijjohannaa