Konditionaali vaan pois…
Vajaa vuosi sitten kuuntelin Zen Cafen Todella kaunista ja mietin, miten joku biisi voi olla näin suoraan omasta elämästä.
”Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään, jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkeemään.”
Ihan selkeästi lauletaan rakkaudesta, valitettavasti suhteellisen yksipuolisesta… Nyt, kuulin kappaleen ihan yllättäen uudestaan. Voin ottaa lauseesta konditionaalin pois ja todeta, hei täähän on ihan mun elämästä! (: Taas.
Tälläkertaa näin: me pystymme toisillemme ihmeen tekemään, koska sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään.
Rakkauteen tarvitaan -näin yleisesti ottaen- kaksi ihmistä. Ihmiseni on kyllä vaihtunut tässä välissä, mutta rakkaus tähän lauluun säilyy.