Se perinteinen vuodesta 2011.

Jokaisen bloggarin ja ihmisen vähintäänkin puolivelvollisuus on tehdä jonkunasteinen kooste kuluneesta vuodesta. Mutta jaksaako kukaan lukea niitä? Katsotaan.

Aina vuoden vaihtuessa tulee mietittyä asioita, sanottua että ”hei, nyt alan seurata mun unelmia” ja ”kyl mä viimevuodesta otin opikseni”. Usein olen sanonut, että loppumassa oleva vuosi oli tähän mennessä elämäni paras.

Mutta kun kulunut vuosi on oikesti ollut elämäni paras! Mietin vain missä vaiheessa alkaa laskuhumala ja jokainen vuosi on edellistä tylsempi… Siihen lienee vielä aikaa. 😀 Vuoden 2011 alussa kirjoitin näin:

”En usko, että tästä tulee hieno vuosi. Ihan tavallinen… Olisi kiva jos kuvioihin tulisi miehiä, mutta se taitaa olla ihan turha toivo. Luulen etten pääse edes pussailemaan? Paitsi tietysti rakkaan lehmätyynyni kanssa. :’D #&@. Tasaista hengailua kavereiden kanssa.”

No, nyt olen seurustellut puolivuotta. Tajunnut, että rakkaus tekee ihan oikesti sokeaksi! (Tästä lisää toisessa postauksessa. Nolottaa.) Olen itkenyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Ymmärtänyt miten epäreilua elämä on; kuullut sanan kuolema vähän liian monta kertaa. Ymmärtänyt sen merkityksen. Kirjoittanut sanoituksia minulle tärkeän ihmisen kuolleesta pikkusiskosta, jota olen alkanut rakastaa. Piirrellut sydämiä hiekkaan kesäiltana, ensin yksinäni haaveissa, sitten lopulta yhdessä toisen kanssa.

(Toim. huom. En mä sen kanssa oikeesti sydämiä hiekkaan piirrelly, liian kliseistä. :D)

Tuo kaikki voi kuulostaa surulliselta, mutta ei tämä vuosi ollut sitä. Kyyneleetkin muuttuivat onnenhelmiksi. Olen ylpeä saavutuksista ja voitetuista ongelmista. Saisi kyllä kunnon elokuvan kolmio(neliö?)draamalla, naurulla, kyynelillä, huippukohdalla ja juonella. Ensimmäiset kommentoijat saavat ilmaisliput tulevaan elokuvaani. :D

Olen valuttanut ripsivärini erään halveksimani kusipään -nykyään rakkaani- siniselle kaluspaidalle.

Ristiriitaset tunteet on myös tullu tutuiksi, as u can see. :D Saatan olla vähän fiksumpi, kokeneempi ja ymmärtäväisempi. Vahvempi? Tai sitten en.

En ikinä unohda niitä keskusteluja hämärässä, kun jokainen sana voi haavoittaa tai parantaa, niitä ystäviä. Ja niitä kirotun rakkaita uusia tuttavuuksia!

Ja hei, opin purjehtimaan!