Isovanhemmilla
Saavuimme eilen isovanhemmille, jonne on tunnin ajomatka meiltä. Ei paha, paitsi beben kanssa siinä on tekemistä. Bebe kun ei viihdy autossa hereillä. Isosisko teki ison viihdytysurakan. Ei edes ajettu ojaan, vaikka pikkuinen huusi välillä niin, että linnut tippuis puista. Kiitos isosiskon.
Pakkaaminen on kamalaa. Inhoan sitä aidosti ja syvästi. Se on vaihteeksi ohi. Mutta ulkoistaisin pakkaamisen, jos voisin. Kotiapulaisesta näen toiveikkaita unia useinkin, mutta aamuisin tajuan, että Suomessa sellainen jää tosiaankin haaveeksi. Tässä elämäntilanteessa se on kyllä sääli.
Beben osalta pakkaaminen on tympeintä. Kerran jo pääsin tästä pullojen, vaippojen, matkasänkyjen, lelujen ja ties minkä muun virittelystä reissuille mukaan, joten sikäli on ymmärrettävää, että uusinta ei innosta. Tarvittavan kaman määrä on jäätävän suuri. Piti ottaa mukaan myös sitteri, mutta se ei mahtunut, vaikka kuinka päin väänsin sitä autoon. Piti valita rattaat tai sitteri. Rattaat voitti.
Ehkä vika on myös minussa. Olen sellainen varmuuden vuoksi pakkaaja, etenkin mitä tulee beben osalta. Ruokaa ja maitoja ja vaatetta kun voi kulua enemmän kuin ajattelin, ja entäs jos nousee kuume! Siksi sitä tavaraa on kai sitten ihan liikaakin mukana.
Isot pakkasivat kasan lautapelejä mukaan. Ja tietokoneita, ipadejä, kirjoja.. niitä on minullakin mukana. Toiveajattelua. Kirjojen suhteen yliarvioin aina sen, mitä todellisuudessa ehdin lukea. Aina. Kirjat ovat vaan niin ihania.. ja painavia.
Mutta ah, mummin ihanat notkuvat pöydät ovat masuillemme mitä parhaita täytettä! Eilen pääsime nauttimaan tuoreista sämpylöistä ja kalakeitosta, tänään broileripihveistä ananaskastikkeella ja sinihomejuustolla kuorrutettuna perunamuussin kera. Illalla on tulossa vielä täytettyjä blinejä. Taivallisen hyvää. Äitini tekee parempaa ruokaa kuin yksikään kokki missään ravintolassa, missä olen koskaan Suomessa tai maailmalla käynyt. Ja samaa ovat sanoneet muutkin. Hän on käsittämättömän hyvä kokki! Turhan vaatimaton omista taidoistaan vain.
Beben mielestä unipaikkojen muutokset ovat syvältä. Hän vastusti eilen illalla nukahtamista yli tunnin, ja jaksoi ihmeen sitkeästi huutaa lähes kurkku suorana kunnes väsyi. Myöskään päikkärit eivät oikein ole sujuneet – bebe on tarkkaa sorttia, ja on huomannut, että nukkumisympäristö vaunujen ulkopuolella näyttää epäilyttävän erilaiselta. Tänään hän heräsi pahasti pelästyneenä toisilta päikkäreiltään. Raasu. Ehkä naapuri oli käppäillyt beben makuun liian äänekkäästi kotiinsa.. Paljoa ei tarvita, kun meidän herkkis bebemme on pelästyksissään. Ominaisuus varmaan helpottaa, kun ikää tulee.
Nyt tämä mamma siirtyy joogaamaan. Vaihdan joogavaatteet: topin ja leggarit, ja kaivan maton kassista. Astanga odottaa! Ja selkä kiittää.
