Silkkaa sälää..

No niin. Aika kuluu kuin siivillä. Tekemistä on todella paljon, kuuluuhan perheeseemme parhaimmillaan kahdeksan jäsentä. Lähden pian kahta heistä hakemaan junalta, mutta ehdin vielä pikaisesti tekemään postauksen.. 

Meillä on pupusen ristiäiset lauantaina. Isot tytöt, molemmat pian 12-vuotiaita leipovat parhaillaan. Siellä valmistuu mokkapaloja, keksejä ja muffineita. Ainakin. Myöhäinen lounaskin olisi tarpeen koko porukalle, mutta sitä sitten myöhemmin kun keittiö vapautuu. 

Keskiviikosta torstaihin olimme pienen 6-viikkoisen pupusen kanssa sairaalassa. Hänellä oli kuumetta hieman parina päivänä, ja ”jäykkyyttä”. Kuume taisi johtua vatsasta ja ummetuksesta, sillä se tuntui helpottavan kun pieni sai kakattua oikein jättimäiset kakat!! Onneksi pääsimme eilen pois sairaalasta. Vaikka olihan se rentoa olla siellä kaksin vauvan kanssa, kun syvällä sisimmässäni tiesin ettei vauvalla ole todellista hätää. Nukuimme pätkissä, hän vauvojen potilassängyssä ja minulla on vieressä laveri. Olisin ottanut hänet siihen viereeni, mutta se oli aivan liian kapea.

Ristiäisiä varten on pitänyt juosta monta kertaa kaupassa, ei kivaa. Kukkaro kevenee ja kaupat eivät innosta minua yhtään, mutta sinällään on hauskaa järjestää pienen ensimmäiset juhlat. Varsinkin kun ei tarvitse kaikkea tehdä itse. 

Olen pohtinut kiireen keskellä tätä artikkelia: http://www.independent.co.uk/environment/world-climate-change-save-humanity-experts-global-warming-rising-sea-levels-food-a7813251.html. Olen vastaavia lukenutkin, teksti ei ollut sinällään mullistavaa tai yllättävää. Mutta jotenkin se kolahti nyt todella syvästi, satuin vielä lukemaan sen kun vauva oli vieressäni. Mitä näille tulevilla sukupolville jää, jos me jatkamme maailmanlaajuisti näin kuin olemme tähän saakka toimineet? Tuon artikkelin perusteella tulevaisuus olisi todella lohduton ellemme tartu toimeen NYT! Ilmaston lämpeneminen olisi mahdollista vielä saada hallintaan, jos päättäjiltä löytyisi tahtoa. Mutta löytyykö sitä? Itse en valitettavasti jaksa uskoa moiseen, en tässä maailmassa, missä valtaa pitävät ovat tasoa Trump ja Putin.. Toisaalta paljon saadaan aikaan jos muutos lähtee ruohonjuuritasolta ja leviää ihmisten kesken eteenpäin. Siinäkin olisi vain valtava työ saada ihmiset yksitellen nostamaan se pää sieltä pensaasta ja katsomaan todellisuutta silmiin. Idealistina olisi hauskaa ajatella, että voisin jotenkin edistää asiaa, mutta todellisuudessa ei omassa elämässäni ole siihen juuri nyt oikein mahdollisuuksia. 

Mitä siis jää yksittäiselle kiireiselle äidille vaikutusmahdollisuuksiksi? Keinot ovat aika rajalliset, lähinnä omaa ja perheen kulutusta ja jätteiden sekä energian käyttöä koskevat ratkaisut ovat ainoa, mihin pystyn suhteellisen helposti vaikuttamaan. On siis pohdittava näitä asioita, ja aikeenani on tehostaa kierrätystä. Siihen nimittäin on mahdollisuuksia. Kierrätämne jo yhtä ja toista, mutta parantamisen varaa on.

Pari kuvaa vielä.. Ylhäällä työpöydän kulmaa, jossa juuri kirjoitan. Alla pupunen muutaman päivä sitten, vielä nimetön virallisesti.. Pian hän saa nimen!!