Ensimmäinen postaus
Olen jo kauan suunnitellut pitäväni blogia. Mutta ajatus tyssäsi pitkään kahteen asiaan: ajanpuutteeseen sekä epävarmuuteen siitä, mitä blogiini voisin kirjoittaa. Että kirjoitanko pelkkää päivänpaistetta ja iloa, vai uskaltaako kirjoittaa myös negatiivisia asioista ja ihan niitä todellisia ajatuksia ja tunteita. En edelleenkään ole varma, joten katsotaan mitä tästä tulee ja mihin tämä alkaa muotoutua. Elämässäni on niin monta muuttujaa ja ihmistä, joita pitäisi ajatella ja se tekee kirjoittamisen haasteelliseksi. Ajanpuute on edelleen ongelma, mutta ei niin paha kuin aiemmin. Olen nimittäin äitiyslomalla.
Pienen, 5-viikkoa vanhan tyttövauvan äitinä. Nii-in. Apua. Miten tässä nyt näin kävi? Tässä iässä vielä. Olen nimittäin jo 41-vuotias ja en todellakaan ollut vuosiin ajatellut enää tätä pikkulapsiaikaa. Kun edelliset lapset olivat jo isoja, poikani on täyttänyt 16 vuotta ja tytär täyttää pian 12 vuotta. Olin jo kauan ollut varsin vapaa toteuttamaan itseäni (sikäli mikäli työelämältä ehdin moista ajatella) ja unohtanut jo osittain millaista se pikkuvauva- ja lapsiaika on.
Mutta elämä yllättää. Elän nykyään uusperheessä, johon kuuluu näiden isojen lasteni lisäksi mieheni kolme lasta, ja nyt tämä pikkuinen. Mieheni lapset ovat 14- vuotias, pian 12-vuotias ja 9-vuotias. Eli: silloin kuin me kaikki olemme paikalla, on meitä tätä nykyään 8 henkeä! Se on yhtä hulinaa ja huisketta silloin! Siksipä postaukseni tulevat olemaan silloin ja tällöin, ja katselen rauhassa, mihin tämä muodostuu.
Olen sekä äiti, että äitipuoli. Ja minua kai voisi kutsua myös etä-äidiksi, vaikka sen asian kanssa en niin sinut olekaan. Elämä todellakin yllättää, ja kohdaltani voin iloisesti todeta, ettei tylsää ole päässyt olemaan! Tässä on viime vuodet olleet niin kiiheitä, täynnä muutoksia ja nopeita päätöksiä suuntaan jos toiseen, työpaikkojen vaihtumista, yrittämistä sekä vaikka sun mitä, että mielelläni otan tässä välillä hieman rauhallisemmin.
En erityisesti kaipaa mihinkään, tai muuhun aikaa kuin kirjoittamiseen ja vähittäiseen liikunnan lisäämiseen. Opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa avoimella linjalla ja olen työn ohessa suorittanut perusopintoja. Hyvin hissukseen. Menossa on viimeinen perusopintokurssi, jatkan sitten aineopintoihin. Muitakin suunnitelmia on, ja tekstejä työn alla. Syksyllä aloitan opinnot sanataideohjaajaksi.
Koska pienen vauvan kanssa on hankala harrastaa paritanssia, joka on itselleni rakas ja tärkeä harrastus, olen jo heti vauvan syntymän jälkeen päättänyt viritellä vanhan harrastukseni joogan uudelleen. Tarkoitus on joogan ja vaunulenkkien avulla kohottaa raskausaikana ja muussakin kiireessä romahtanutta kuntoa ja karistaa raskauskilot ja makkarat vähitellen. Ei stressin kera.
Yllä jooga-asu, jossa on viiletetty päivä muutenkin, pikkuisten vauvojen kanssa ei paljon vaatteita ehdi vaihdella. Sisätiloissa on päivää pääasiassa vietetty, ikävä kyllä, sillä ihan vähän väliä tulee sadekuuroja. Ne eivät ole mitään pikkuisia kuuroja, vaan ihan kaatamalla viskoo taivas vettä. Ikävä on kauniita aurinkoisia päiviä ja lämpöä!
Koska jälkitarkastustakaan ei ole vielä tehty, ja minulle tehtiin sektio ja sain lisäksi kohtutulehduksen, on pitänyt aloittaa varovasti. Sektiosta en ole toipunut kunnolla vieläkään, se olikin varsin iso operaatio, paljon isompi ja vaikeampi kuin kuvittelin. Kohtutulehduksen antibiootit, niitäkin kaksi erilaista, loppuivat vasta vähän aikaa sitten, joten täytyy olla oikeasti varovainen. Tein joogakirjan ja muutaman nettivideon avulla (piti vähän muistia viritellä) kolme Aurinkotervehdys-sarjaa ja pienen 7 minuutin harjoituksen päälle. Se tosin keskeytyi sen kymmenen kertaa vauvelin itkuihin, joita piti käydä lohduttelemassa. :)
Tämäkin teksti on kirjoitettu pienissä paloissa, sillä valitettavasti vauvelimme on erittäin huono nukkuja. Hän nukkuu päivisinkin vain pikkuisia pätkiä, nekin enimmäkseen vain joko rintarepussa tai liikkuvissa vaunuissa. Tai sylissä. Hän tarvitsee apua nukahtamiseen, ja vatsavaivojen takia itkuisuutta on paljon. Nyt kun sataa vähän väliä, ei vaunulenkki oikein houkuttele, joten pienokainen on nukkunut sylissäni. Täytyy lopetella, ja jatkaa vauvan keinuttelua.