Hulabaloota.. voi huoh.

Mun piti kirjoittaa tänne vaikka mitä syvällistä, muistikirjaan olin kaikenlaista suunnitellut. Mut… ei jaksa nyt syvällistä. Tässä on ihan kyllin ”syvällistä” tälle päivää.. Kaikki kuusi lasta olivat paikalla. Ja mitä sitten..:

– Siivottiin. Jaoin hommat kaikille, paitsi vauvalle (hehe..). Vanhin tekee osuutensa huomenna, oli Helsingissä ystävän kanssa leffassa ja syömässä päivän.

– Yksi suuttui, kun sain arvonnassa lyhimmän tikun, ja piti siivota hieman enemmän kuin muiden. Mökötystä ja huokailua. 

– Siivosin itse hulluna, mitä nyt välissä hoidin vauvaa, vastasin puhelimeen, pesin 4 koneellista pyykkiä, kokkasin kahdet ruuat, ja lisäksi illaksi riisipuuroa uunissa (jota vain yksi söi) ja pannukakkua (jota söi sentään muutama – osa inhoaa sitäkin). Ajoin autolla sinne tänne ja toimin erotuomarina ja etsin mun pitkää pinnaa pitkään ja hartaasti. 

– Vein isoimman junalle ja takaisin, toiseksi pienimmän kaverilleen. Tästä oltiin iloisia. Jokin onnistui siis. 

– Piti viedä porukka uimaan siivouksen jälkeen. Yksi väsähti, toinen ei halunnut lähteä kun vanhin ei ole paikalla, kolmas ei lähde kun väsähtäjä ei lähde ja yksi olisi halunnut mennä yksin. Ei sitten menty.

– Parilla jatkuvaa riitaa keskenään, huutamista, ovien paiskomista, ikävää kieltä. Erotuomarin hommia, ja taas sen pinnan etsintää..

– Iltapäivällä kolme halusi ulos pimeäpiilosta. Neljäs ei. Kolme mökötti. Isäntä laittoi myöhemmin kaikki neljä pihalle. Kaikki mököttivät. 

– Vauvan mielestä vartin päikyt on ihan jees, ja sitten on kivointa istua sylissä. Vaihtelevaa sylittelyä. Vauva viihtyi, mitä nyt mun vaatteet menivät pukluun. Ei haittaa. 

– Vauvasta syöminen on ällöä, ellei satu olemaan mahtavia, makeita hedelmäsoseita. Vaatii kolmen ihmisen viihdytystä, jos meinaa, että suu avautuu. Kätevää, etenkin sitten pidemmän päälle..

– Yhdellä on tietokonekriisi (mistä ostaa halvalla, ja kaikki alet meni taatusti jo! – syylliset esiin aikuisten joukosta), toisella on kenkäkriisi (kengät vuotavat näillä keleillä vettä läpi, ja sukat kastuvat – tarttis uudet), kolmannella on kriisiä joka päivä jostakin, neljäs välttelee parhaansa mukaan kaikkia kriisejä pysyttelemällä huoneessaan. Viides vähän vaihtelee, mutta ei ole tasaista hänelläkään. Vauvaa ei harmita, jos ei väsytä eikä kukaan syötä. Ja saa olla sylissä. 

Että silleen. Ei jaksa mitään nättiä kuvapostausta, eikä mulla ole varastossa paskapäiville synkkiä kuvia. Vielä. Erikseen on sitten ne sysipaskat. Tää ei ollut vielä lähelläkään sitä. Niinä päivinä ei jaksa edes kirjoittaa, eikä niissä ole mitään, mistä edes humoristisesti kirjoittaisi. 

Päivän paras hetki oli päästä lukemaan rauhassa tietokoneohjelman käyttistä. Semmoista tutoriaalia. Tulostin 17 sivua, ja tappelin ne läpi. Toiseksi nousee työrapsan tilastomatematiikan tarkistus sekä itse rapsan ties monesko läpiluku (ja tuijotin lähdeviitteet lopuksi erityisen tarkkaan, et olisko täällä punakynälle töitä – voittaa se lattioiden luuttuamisen- jonka sitten kuitenkin tein). Ah, siinä sentään oli järkeä!  

Huomenna lähden biologisten lapsosteni kanssa mummin ja ukin luo. Valehtelisin, jos väittäisin etten jo odota tätä..

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Vanhemmuus