Maanataita
Viime viikolla oli kiirusta. Kaksi isoa lastani olivat mukana kun kävimme pari päivää Loviisassa ja keskiviikkona Wanhassa Porvoossa. Joka päivä satoi. Ihmeen sateinen kesä kyllä ollut, taitaa olla kolmas kesä putkeen, joka ei erityisesti lämpimillä päivillä ole meitä suomalaisia hemmotellut. Mutta minkäs teet: säät ovat mitä ovat, eikä niille mitään voi.
Loviisassa olimme ihanassa vanhassa talossa muutaman yön, paikka oli kyllä suloinen. Vauva vaan ei nukkunut kummoisesti – siis juuri ollenkaan, joten isänsä haki hänet tiistaina kotiin. Saimme sitten isojen kanssa olla ja nautiskella hieman rauhassa. Loviisan keskusta on kyllä rauhallinen, juuri ketään ei näkynyt missään. Toista oli Porvoossa: sateesta huolimatta turisteja tuntui liikkuvan, ja hyvä niin. Kävimme monet käsityöläiskaupat läpi ja lisäksi syömässä kerrankin hyvin.
Kesäteatteria oli vuorossa torstaina, Hämeenlinnassa. Suklaasydän. Hauska musiikkia runsaasti sisältävä kepeä kesänäytelmä 60-luvun tyyliin. Eikä edes satanut! Väliajalla nautimme isojen lasten kanssa hieman syötävää ja kahvia.
Viikonloppuna olikin sitten mukavaa rauhoittua kotona, käydä saunassa ja tavata miehen vanha ystävä, joka oli tullut perheineen USA:sta käymään. Hän toi kaikille lapsille fidget spinnerit, ja vauvalle amerikaano-henkiset bodyt. Taisi tulla itse asiassa pieni moka lauantaina, kun menimme hankkimaan vauvalle passikuvat, ja sattui toinen noista bodeista olemaan päällä. Nyt niissä kuvissa komeilee nätisti Yhdysvaltain lippu. Mitähän viranomainen mahtaa tästä tuumia? Taitaa olla paikka hankkia uudet passikuvat..
Mansikoita olen himoinnut, mutta viiden kilon laatikon hinta on aika suolainen. Näkyvät maksavan noin 35-39 euroa! Apua. Ehkä pitää odottaa, että laatikot hieman halpenevat, toivottavasti ainakin. Mansikat ovat vaan niin suussa sulavan ihania, että kyllä niitä tekisi mieli edes se laatikollinen ostaa.
