32. raskausviikko, jes!

Onko se tosiaan jo maaliskuu? Kuukausi jota olen odottanut sormet ja varpaat ristissä. (Jos joku pohtii miten olen näin fiksoitunut kuukausiin, niin en osaa sanoa. Jotenkin henkisesti tässä raskaudessa on ollut helpottavaa kun aika kuluu.)

Nyt voi jo sanoa että ensi kuussa on laskettu aika. Varsinkin kun ihmiset katsovat valtavaa mahaani ja kysyvät milloin on laskettu aika, niin minua on melkein nolottanut sanoa että huhtikuussa. En vain jaksa sitä vatsan koon päivittelyä, mitä olen jo marraskuusta alkaen kuunnellut.

Ei sillä etteikö tuo maha olisi iso, onhan se 😀

Minusta tuntuu, että tämä maaliskuu tulee olemaan kaksosten syntymäkuukausi, mutta mies on edelleen visusti sitä mieltä että huhtikuulle päästään. Tietenkin toivoisin mieheni intuition olevan oikeassa ja päästäisiin lähelle laskettua aikaa 🙂 Viimeisimmässä ultrassa vauvoilla oli hieman kokoeroa, isompi oli jo ylittänyt kahden kilon painon ja pienempi oli hieman alle kaksi kiloa. Saa nähdä miten isoksi ehtivätkään, ainakaan vielä eivät ole ns käyriltä tipahtaneet. Ihanaa kun kasvavat niin hienosti.

Luettelin viime postauksessa vaivojani. Viime yö oli niiden suhteen hyvin kummallinen, sillä niitä ei ollut? Nukuin hyvin, en rampannut vessassa, ei närästänyt, ei supistanut. Nyt aamulla oli pitkästä aikaa levännyt olo ja olen tässä aamukahvia juodessa tunnistellut mahdotonta mylläystä mikä mahassa käy. Ilmeisesti vauvoilla on vielä hyvin tilaa möyrytä ja vaihdella asentoja, saa nähdä milloin tila alkaa käymään vähiin ja liikkeet ns rauhoittuvat.

”Maaliskuussa sulaa jää jää jää, huhtikuu jo lämmittää”. Tästä on hyvä lähteä kevään odotukseen, vaikka toivon että vielä saadaan nauttia raikkaista ja kauniista pakkassäistä, ettei nyt ihan loskasääksi menisi.. Ulkona kävellessä on kuitenkin ihanaa kun aurinko jo lämmittää vaatteiden läpi. Kevät ♡