Kaksoset!

Otsikko kertonee kuulumiset. Raskauteni on edennyt nyt raskausviikolle 12+6, ja odotan kaksosia. Jippii? Tarkemmin sanottuna odotan identtisiä diamnioottis-monokoriaalisia kaksosia. Sikiöillä on yhteinen suonikalvo ja yhteinen istukka, mutta omat vesikalvot.

Yhtenä isoimpana riskinä tällä hetkellä on TTTS (linkki: https://www.suomenmonikkoperheet.fi/yleinen/erityisista-erityisimmat-kaksosraskaudet/ ). Käyn nyt parin viikon välein ultrassa, jotta sikiöiden kasvua voidaan tarkkailla. On lohdullista tietää, ettei aina ultran jälkeen tarvitse ”kärvistellä” kauaa ennen seuraavaa kertaa. Tiedän, ettei se ultraaminen autuaaksi tee, mutta tuntuu hyvältä että raskaus halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin ja tilannetta seurataan.

Ajatukseni ovat yhtä hullunmyllyä. Yhtäkkiä minusta tulikin monikko-odottaja, ja olen päässyt (joutunut) perehtymään kaksosraskauden mukanaan tuomiin yllätyksiin. Vaikka minulla on jo lapsi, tuntuu että olen aivan untuvikko tämän raskauden suhteen. En todellakaan aiemmin tiennyt erityyppisistä kaksosraskauksista. En tiennyt että yhdistelmäseulaa ei voida kaksosraskaudessa tehdä, vaan ilmeisesti niskaturvotuksen ja äidin iän perusteella lasketaan riskiluvut (tästä mulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta kuulema veriseulan tuloksia ei voi ottaa huomioon). Enkä ollut ajatellut että kaksosraskaus voi tulla ilman sukurasitetta, olin aina ajatellut että kyseessä on enemmän tai vähemmän ”sukuvika”:D

Nyt kun pahoinvointi on päättynyt (halleluja), voin taas keskittyä normaaliin elämään. Jaksan taas ulkoilla ja nähdä ihmisiä, tietysti koronan sallimissa rajoissa. On helpottava kun voin nyt välillä kääntää ajatukset hetkeksi muualle, pois jo valmiiksi stressaavasta raskaudesta. Kun olo ei ole aivan karmea, jaksan paremmin leikkiä esikoisen kanssa, ja olla hänen kanssaan aidosti. Pahoinvoinnista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen.

Kirjoitustahtini tulee nyt huomattavasti tihentymään, sillä kaipaan kipeästi paikkaa jonne purkaa ajatukset, pelot ja toiveet. Kuulemiin siis 🙂