Ultrakuulumisia

Viime viikolla kävin (jälleen) ultrassa. Lääkäri kyseli vointia ja tuntemuksia kaksosraskaudesta. Vastailin parhaani mukaan, vaikka koko ajan vain odotin että milloin ultrataan, että onko kohdussa edelleen elämää. Kun vierekkäin makoilevat sikiöt ilmestyivät ruutuun, huokaisin helpotuksesta. Omaan silmään näytti, että sikiöt ovat samankokoisia, ja molemmat liikuskelivat reippaasti. Lääkärin ottamien mittojenkin mukaan sikiöt olivat hyvin samankokoisia (jotain grammoja painoeroa), ja lapsivettä oli riittävästi molemmilla. Vaikka tilanne vaikuttikin nyt oikein hyvältä, voi mitä tahansa tapahtua seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. Jatkan siis tiheissä ultraäänitutkimuksissa käyntiä. Sikiöiden kasvua ja mahdollista kokoeroa halutaan seurata tarkasti, mikä on hyvä juttu. Tänään raskausviikkoja on 15+5. Olo on edelleen pysynyt hyvänä, ja vatsakin mielestäni vasta aavistuksen kasvanut, eikä juuri näy vaatteiden alta. Saa nähdä, miten kaksosraskaus vaikuttaa vatsan kasvuun. Kun vertaan nykyistä vatsaasi esikoisen raskausaikaan, olen vielä samoissa mitoissa. Olen parina iltana kuvitellut tuntevani pienen pientä liikettä vatsassa. Toivottavasti tuntemukset lähiviikkoina vahvistuvat 🙂

Olen varovaisesti antanut itselleni luvan pohtia minkälaista arkemme on, jos meille oikeasti tulee kaksi vauvaa. Siitä tulee varmasti kiireistä, väsynyttä, ihanaa, kaoottista ja rakkaudentäyteistä. Minä ja mieheni olemme vähän pelonsekaisin tuntein nauraneet ajatukselle, että meillä saattaa keväällä olla kolme lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Olemme kyllä tehneet päätökset raskauden yrittämisestä tietoisesti, mutta tietenkään kaksosia ei voi kukaan suunnitella. Vaikka minulla ei asiasta kokemusta olekaan, väitän että ”kaksi ei mene siinä kuin yksi”.

Koska vointini on hyvä, eikä vatsakaan vielä paina, odotan innolla loppuvuotta. Tiedossa on muutama kauan odotettu viikonloppumeno, ja tietenkin joulu! Kuulemiin 🙂