Monokoriaalinen kaksosraskaus

Olo on ollut närästystä ja satunnaisia supistuksia huolimatta aika hyvä ja normaali. Vatsa kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kuten aiemmin pohdin, minusta tuntuu että olen tottunut elämään tämän mahan kanssa. Jos hyvin käy, saan olla tämän mittasuhteiltaan haastavan kehon kanssa vielä monen monta viikkoa 😀 Tällä hetkellä eletään 29. raskausviikkoa (28 + risat), ja odotan kolmosella alkavia raskausviikkoja kuin kuuta nousevaa.

Ajattelin kirjoittaa tässä postauksessa oman raskauteni erityispiirteistä. Heti sanottakoon, että en ole näiden asioiden asiantuntija! Haluan vain kertoa omista kokemuksistani, ja miten minä olen ymmärtänyt vaikkapa lääketieteelliset seikat yms.

Odotan siis kaksosia. Kyseessä on monokoriaalinen, diamnioottinen kaksosraskaus. Sikiöillä on yhteinen istukka ja yhteinen suonikalvo, mutta omat vesikalvot (eli vaikka jakavat paljon, ovat kuitenkin ns omissa pusseissaan). Tästä voi päätellä, että sikiöt ovat samanmunaisia eli identtisiä, ja ultrissa on kovasti näyttänyt siltä että kyseessä on poikakaksikko.

Kaksosraskaus on aina riskiraskaus, ja ”ihanteellisessa” (riskittömimmässä) kaksosraskaudessa sikiöillä on omat istukkansa, sekä omat suoni- ja vesikalvot. Tämä olikin minulle ennen omaa kaksosraskautta jotenkin aivan uutta tietoa, miten monenlaisia kaksosraskauksia on olemassa. En ollut koskaan edes sen kummemmin ajatellut istukoiden määrää, saati sitten vesi- ja suonikalvojen merkityksiä. Toisaalta en ollut koskaan edes ajatellut että odottaisin kaksosia (heitä kun ei ole minun suvussani tai lähipiirissä).

Yhteinen istukka tuo kaikenlaisia riskejä, joista pelätyin lienee TTTS. Tämän takia omaakin raskautta on seurattu tiuhasti äitiyspolilla, ja minulla on ollut ultra aina kahden viikon välein. Nyt onneksi näyttää siltä, että TTTS:n osalta ei enää tarvitse olla niin peloissaan. Näin gynekologi minulle jo tammikuussa muistaakseni sanoi. Kärjistäen voisi kai sanoa että mitä aikaisemmin TTTS todetaan, sitä huonompi homma. Noin 10 % kehittyy TTTS tässä raskaustyypissä, joten taidan kuulua tuohon onnekkaaseen 90 % joka ei kyseistä riesaa saa osakseen. TTTS voidaan hoitaa, ja ilmeisesti Helsingissä tehdään istukan vääränlaisten yhdyssuonien laseroperointeja, mutta siitä aiheesta minä en tiedä mitään.

Tällä hetkellä huolena on se, että istukka voi alkaa niin sanotusti väsymään. Joutuuhan se kasvattamaan kaksi sikiötä yhden sijaan. Yksi minua ultrannut lääkäri käytti lisäksi termiä ”TAPS”, joka liittyy ymmärtääkseni sikiöiden anemiaan, siihen että toinen saisi liian vähän hapekasta ja ravinteikasta verta. Nyt viimeisimmissä ultrissa onkin tarkastettu sikiöiden koot, mutta lisäksi aivojen verenvirtaukset ja napavirtaukset. Lapsiveden määrä tarkastetaan ja se, että näkyykö molempien virtsarakot. Olen ymmärtänyt että nämä virtsarakkojen tarkastamiset liittyisivät TTTS-seurantaan. Lisäksi kohdunkaula ultrataan alateitse joka kerta, jotta nähdään alkaako näkymään merkkejä ennenaikaisesta synnytyksestä. Saa nähdä miten loppuraskauden ajan tätä raskautta seurataan, tiheneekö käynnit vai pysyykö tämä nykyinen kahden viikon ultrausväli.. 🙂

Tällä viikolla olisi edessä jälleen yksi ultra. Toivottavasti pienet voivat hyvin. Ajatella, että meillä saattaa jo ensi kuussa olla kaksi lasta lisää!