33. raskausviikko: lyhentynyt kohdunkaula ja kortisonipiikit
Nyt on 33. raskausviikko puolessa välissä, eli 32 + risat. Viimeisimmän postauksen jälkeen onkin tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Ensinnäkin, vaivat palasivat ja yöunet muuttuivat taas erityisen hankaliksi. Uutena ”oireena” tuli hengenahdistus, erityisesti levossa, joten nuokuin yhden yön istuen sohvalla sillä makuuasento tuntui vaan hyvin ahdistavalta. Onneksi B-vauva lienee nyt vaihtaneen asentoaan niin että on jälleen helpompi hengittää. Ai että, on tämä raskaana olo välillä niin… raskasta. 😀
No, mitäs alakertaan kuuluu? Viimeisimmässä ultrassa lääkäri tuumasi kohdunkaulan lyhentyneen viikon kuluessa liian nopeasti, ja kertoi että nyt pistetään kortisonia. Jos lyheneminen jatkuu tällä vauhdilla ja ennenaikainen synnytys uhkaa, on vauvojen keuhkojen (ja elimistön ylipäänsä) kypsymistä avitettu. Olipahan puhe myös osastohoidosta, mikäli seuraavassa kontrolliultrassa kohdunkaula on lyhentynyt samaa tahtia.. Toivottavasti siihen ei tarvitsisi mennä, ihan esikoisen hoidon ja miehen töiden järjestymisen kannalta. Mutta jos synnytys käynnistyykin ennen aikojaan, mies jää toki isyyslomalle. Mutta ei hän isyyslomiaan haluaisi käyttää siihen että meikä makaa sairaalassa, ja hän olisi esikoisen kanssa kaksin kotona.. Enkä minäkään niin haluaisi, sillä toivoisin kovasti saavani aluksi apua kaksosvauvojen ja taaperoikäisen esikoisen kanssa. Varsinkin jos synnytystavaksi tulee sektio, miten pirussa pärjäisin heti yksin kotona? Nyt toivon että lepäily ja ainoastaan pieni puuhastelu kotona auttavat, ja kohdunkaula lyhenee vain maltillisesti. Yritän nyt hengittää syvään ja todeta itselleni, että käytännön asiat järjestyvät. Tärkein on että kaksoset saavat lisäpäiviä, ja toivottavasti lisäviikkoja mahassa. Stressaaminen ei auta, mutta toki yritetään saada käytännön järjestelyt (lähinnä tuo esikoisen hoito) tehtyä niin että minun mahdollinen osastohoito ei aiheuta paniikkia.
Palatakseni kortisoniin, sain viime viikolla 24 tunnin välein beetametasonia (12 mg), pakaraan. Jäi siinä hötäkässä kysymättä kaikenlaisia kysymyksiä, mitkä tulivat vasta kotona mieleen. Kuten että eikös kohdunkaulan lyheneminen uudelleensynnyttäjällä ikään kuin kuulu asiaan? Vai onko nopea kohdunkaulan lyheneminen syy kortisonin pistoon, yhdistettynä kaksosraskauden tuomaan ennenaikaisuuden riskiin? Luin myös jostain että kortisonin hyöty saadaan jos pistokset laitetaan 1-7 vuorokautta ennen synnytystä. Tarkoittaako tämä että jos vauvat syntyvät kahden viikon päästä, ei kortisoneista ollut mitään hyötyä? Vai laitetaanko niitä silloin lisää, ja mitä haittoja siitä on, jos niitä pistellään tiuhaan? Vai tarvitseeko noilla viikoilla kortisoneja edes pistellä?
No, tätä on nyt toisteltu koko tämän raskauden ajan, mutta ”jokainen viikko on kotiin päin”. Tuo kuulostaa älyttömän kuluneelta ja kliseiseltä, mutta erityisesti nyt tuo minulle lohtua. Nyt toivon että saisin öihini jotain tolkkua, ja saisin paremmin unta. Kortisoni vei pariksi yöksi yöunet lähes kokonaan, mutta onneksi sen vaikutus tuntuu olevan hiipumaan päin. Eli, nyt vaan lepoa (niin paljon kuin taaperoarjessa pystyy), ja öisin mahdollisimman paljon unta. Kyllä se tästä.