Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Alkusyksy oli jotenkin synkkä, kuten Miljoonasateen biisikin hyvin sanoittaa. Pahoinvointi ja riskiraskauden tuoma epävarmuus olivat syys- ja lokakuun pääteemat.

Riskit eivät ole hävinneet minnekään, mutta pyrin nyt marraskuulle ottaa uudenlaisen ja rennomman asenteen. Oon vellonut liikaa ”mitä jos”-maailmassa, ja nyt haluaisin keskittyä paremmin vain menellä olevaan hetkeen. Vietin kuluneen viikonlopun läheisten ystävien kanssa; syötiin hyvin, juteltiin paljon, käytiin kävelyillä ja nautin täysin rinnoin vapaasta viikonlopusta. Nyt olen junassa matkalla kotiin, ja aion pian laittaa kuulokkeista äänikirjan soimaan ja tartun lankakerään ja virkkuukoukkuun. Eli teen asioita mistä pidän ja mitkä rentouttavat, enkä lue MO-DI-kaksosraskauteen liittyviä tutkimuksia ja blogeja ja keskustelupalstoja läpi, kuten myönnän liikaa tehneeni.

Seuraava ultra on alle viikon päästä. Toivon sydämeni pohjasta, että sikiöillä olisi edelleen kaikki hyvin. Mutta koska asia ei ole omissa käsissäni, teen parhaani sen suhteen etten vietä alkuviikkoa pelonsekaisissa tunnelmissa. Mitä tahansa tapahtuu, sen kanssa eletään.

Myönnän olevani suuri jouluintoilija. Marraskuu on mainio aika aloittaa jouluvalojen laittaminen, lahjojen tekeminen / ostaminen ja glögin juonti. Ihana aika vuodesta, vaikka moni kokeekin marraskuun yhtenä mälsimpänä kuukautena. Ihanaa marraskuuta sinulle joka olet blogiini eksynyt, ja toivotaan että minulla on pian kertoa positiivisia uutisia. 🙂