Alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi

Nyt kun raskaus on edennyt toiselle kolmannekselle, eikä pahoinvointi enää piinaa, voi muistella kulunutta syksyä ja ensimmäisiä raskausviikkoja. Välillä kun olo oli karmea, minua suorastaan ahdisti että elämäni on nyt jatkuvaa vellovaa oloa. Onneksi olo pikkuhiljaa toiselle kolmannekselle siirtyessä parani, kuten tuppaa tapahtua. Olen kirjoittanut itselleni ylös fiiliksiä ja olotiloja, jotka nyt julkaisen. Toivottavasti näistä omista kokemuksista on jollekin vaikkapa vertaistueksi.

  • Elokuun puoliväli: Omituiset kuukautiset. Ei juurikaan vatsakipua, tiputtelu kuukautisten jälkeen vain jatkuu ja jatkuu. Teen raskaustestin, joka näyttää heikosti positiivista! Pari päivää testin jälkeen huomaan, että rinnat alkaa kipeytymään. Testiin tulee joka päivä entistä vahvemmat viivat (teen testin useampana päivänä).
  • Rv 5+0: Rinnat kipeytyy lisää. Koko ajan nälkä, ja välillä huimaa. Tuntuu että tasapaino on vähän hukassa. Tiputtelu jatkuu.
  • Rv 6+6: Nälän lisäksi on alkanut tulemaan pahoinvoinnin aaltoja, ja  edelleen tiputtelee.
  • Rv 7+3: Pahoinvointi pahenee, ja on oikeastaan jatkuvaa. Tiputtelua ei enää ole. Rinnat hyvin arat.
  • Rv 7+4 – rv 10+3: olo on kamala 🙁 olen aivan zombi. Oksettaa koko ajan, hampaita pestessä tulee helposti oksennus. Vaipparoskis aiheuttaa oksennusrefleksin myös. Kaikki ruoka ällöttää, mutta pakotan itseni syömään josko se helpottaisi oloa. En jaksa mitään, eikä mikään kiinnosta. Koen oloni masentuneeksi. Yritän jaksaa esikoisen kanssa, ja vähäiset työvuorot, mutta olo on vaan niin surkea. Itken välillä ilman syytä, olen niin poikki tähän pahoinvointiin. Yölläkin oksettaa, en saa kunnolla nukuttua ja pahoinvointi pahenee väsymyksen takia. Lisäksi joudun yöllä käymään pissillä monta kertaa, enkä saa uudestaan unen päästä kiinni. Rinnat ovat hyvin arat, pelkkä suihkussa käynti sattuu ja kyljen vaihtaminen sängyssä koskee rintoihin. Käytän koko ajan, nukkuessakin, mukavia urheilurintsikoita.
  • Rv 10+4: Alavatsalla paineen tunne. Kohtu tuntuu selvästi häpyluun päällä.
  • Rv 10+5: Päänsärkyä, pahoinvointia, vihlaisukipuja vatsalla. Rintojen aristus vähän helpottanut.
  • Rv 11+4: Päänsärky vaivaa, mutta rinnat eivät ole enää kipeät. Pahoinvointi hieman laantunut, niin että ruokailu vie oikeasti hetkeksi huonon olon pois.
  • Rv 12+1: Pahoinvointi vaivaa ainoastaan nälkäisenä. Olo on suurimman osan päivästä lähes normaali, kunhan muistaa syödä tiuhaan.
  • Rv 12+4-13+4: Pahoinvointia enää vaan silloin tällöin. Olo on energinen ja normaali. Jaksan käydä vanhemmilla viettämässä viikonloppua, nähdä ystäviä ja käydä kävelyillä. Mentiin miehen kanssa ravintolaan ja vietettiin treffi-ilta, kun anoppi tuli lapsenvahdiksi. Tuntuu että olen jälleen oma itseni, ja monen viikon sumu on väistynyt. Pää toimii selvemmin ja jaksan tehdä normaaleita asioita. Unikin maittaa, eikä minun tarvitse enää heräillä öisin vessaan. Nukahdan iltaisin melko aikaisin, ja herään aamulla virkeänä. Kahviakin olen pystynyt aamuisin kupillisen juomaan.

Siinäpä tiivistetysti alkuraskauden tunnelmat. On ihanaa, että olo on nyt hyvä. Voin vaan kuvitella millaista on, jos pahoinvointi kestää koko raskauden, kun mulla teki tiukkaa ihan vaan nuo alkuraskauden viikot. Mutta, aika kultaa muistot. Vaikka omasta pahoinvoinnista on nyt vain hetki aikaa, tuntuu että se on isolta osin jo häipynyt mielestä. Toivottavasti vointi nyt pysyy hyvänä, ja raskaus sujuisi ongelmitta.

Perhe Raskaus ja synnytys

Kaksoset!

Otsikko kertonee kuulumiset. Raskauteni on edennyt nyt raskausviikolle 12+6, ja odotan kaksosia. Jippii? Tarkemmin sanottuna odotan identtisiä diamnioottis-monokoriaalisia kaksosia. Sikiöillä on yhteinen suonikalvo ja yhteinen istukka, mutta omat vesikalvot.

Yhtenä isoimpana riskinä tällä hetkellä on TTTS (linkki: https://www.suomenmonikkoperheet.fi/yleinen/erityisista-erityisimmat-kaksosraskaudet/ ). Käyn nyt parin viikon välein ultrassa, jotta sikiöiden kasvua voidaan tarkkailla. On lohdullista tietää, ettei aina ultran jälkeen tarvitse ”kärvistellä” kauaa ennen seuraavaa kertaa. Tiedän, ettei se ultraaminen autuaaksi tee, mutta tuntuu hyvältä että raskaus halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin ja tilannetta seurataan.

Ajatukseni ovat yhtä hullunmyllyä. Yhtäkkiä minusta tulikin monikko-odottaja, ja olen päässyt (joutunut) perehtymään kaksosraskauden mukanaan tuomiin yllätyksiin. Vaikka minulla on jo lapsi, tuntuu että olen aivan untuvikko tämän raskauden suhteen. En todellakaan aiemmin tiennyt erityyppisistä kaksosraskauksista. En tiennyt että yhdistelmäseulaa ei voida kaksosraskaudessa tehdä, vaan ilmeisesti niskaturvotuksen ja äidin iän perusteella lasketaan riskiluvut (tästä mulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta kuulema veriseulan tuloksia ei voi ottaa huomioon). Enkä ollut ajatellut että kaksosraskaus voi tulla ilman sukurasitetta, olin aina ajatellut että kyseessä on enemmän tai vähemmän ”sukuvika”:D

Nyt kun pahoinvointi on päättynyt (halleluja), voin taas keskittyä normaaliin elämään. Jaksan taas ulkoilla ja nähdä ihmisiä, tietysti koronan sallimissa rajoissa. On helpottava kun voin nyt välillä kääntää ajatukset hetkeksi muualle, pois jo valmiiksi stressaavasta raskaudesta. Kun olo ei ole aivan karmea, jaksan paremmin leikkiä esikoisen kanssa, ja olla hänen kanssaan aidosti. Pahoinvoinnista voisin kirjoittaakin ihan oman postauksen.

Kirjoitustahtini tulee nyt huomattavasti tihentymään, sillä kaipaan kipeästi paikkaa jonne purkaa ajatukset, pelot ja toiveet. Kuulemiin siis 🙂