40+0
Tänään on siis laskettu aika. Ei mitään tuntemuksia. Olen siivoillut ja kokeillut seksiäkin että saisi edes pientä supistusta aikaan. Mutta ei, ei mitään vaikutusta noilla. Kävelylenkillä sentään vähän supisteli, mutta ei mitenkään kivuliaasti. Jospa illemmalla saunoisi oikein kovassa löylyssä, alkaisikohan sitten jotain tapahtumaan..? Vauva tahtoo selvästi vaan löllötellä kohdun lämmössä, ei mitään kiirettä ulos. Ja tuskinpa mitkään vippaskonstit auttavat jos vauva on vaan päättänyt jäädä vielä ja pulskistua ja kasvaa. Huomenna on sitten taas neuvolakin edessä jos nyt ei ihmeitä tässä illan mittaan ala tapahtua.
Eipä sillä, voin tällä hetkellä todella hyvin. Eilen käytiin terassilla nauttimassa ihanasta auringon paisteesta ja myöhemmin sitten ravintolassa syömässä. Enpä olisi uskonut silloin raskauden alussa että olisin näin ”vähän raskaana” vielä tässä vaiheessa. Jotenkin ajattelin että loppuaika olisi ihan tuskaa. Tosin jos tässä vielä pari viikkoa menee niin olosta voi kyllä tulla aika tuskaisa. Tietenkin pitää olla tyytyväinen että olo ei ole tuskaisa ja voisi puuhastella kaikennäköistä edelleen. Mutta olisin minä silti jo valmis tapaamaan meidän tuotoksen! Ja onhan tuo maha nyt kuitenkin sen verran tiellä että olisi jo mukava päästä normaalitilaan. Jotenkin mielikin on nyt vaan jämähtänyt tähän odottamiseen, että en oikein osaa tehdäkään mitään muuta kuin vain odottaa. Odottaa ja syödä. Siinä sitä onkin muuten sitten hommaa päästä takaisin normaalimpaan (terveellisempään) ruokavalioon ja liikunnan pariin..!
Tämä raskausaika on kyllä mennyt niin nopeasti että huhhuh. Juurihan vasta kerroin asiasta ystäville ja sukulaisille ja vastahan sitä oli ensimmäinen neuvola! Täytyy myöntää että nyt on synnytystä kohtaan myös herännyt pieni jännitys. En oikeastaan tiedä miksi. Luulisin että se on se kipu, mitä jännitän. Sillä en jännitä lainkaan mitään sellaista että joku menisi mönkään vaan uskon että kaikki menee lopulta hyvin ja normaalisti. Pitäisi laittaa oma mielensä sellaiseen tilaan että saan ottaa jotain kipua taltuttavaa lääkkeellistäkin helpotusta jos on tarpeen, eikä tarvitse kärvistellä! Mutta siltikään en halua suoraan ajatella että menen synnyttämään lääkkeiden vaikutuksen alaisena, vaikka se tuota jännitystä voisi helpottaakin. Se tuntuu jotenkin väärältä, että en edes yrittäisi ilman. Sain muuten sen TENS-laitteen ja tuntuu että sen avulla voisi pärjätä pitkäänkin. Vaikka mitäpä minä tiedän kun niitä oikeita supistuksia ei kerran vielä ole tuntunut.
Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä ja nautiskella näistä viimeisistä päivistä kahdestaan miehen kanssa. Hmm, mitäköhän kivaa sitä keksisi..?