Alkuja

Mietin useamman päivän että sanoisinko mitään vai en, mutta nyt tuntuu siltä että sanottavahan se on. Kirjoittelin jo aiemmin muutamia juttuja palstalleni mutta en saanut loppujen lopuksi tarpeeksi aikaan, en löytänyt riittävästi jutun juurta, innostus vähän lopahti aiheista kirjoittamiseen (tuntui etten ollut tarpeeksi asiantunteva) vaikka ne ovat edelleen minulle tärkeitä. Niinpä poistin edelliset juttuni ja laitoin palstan muhimaan päähäni. Olen siitä huolimatta lukenut täällä Lilyssä paljon ihania blogeja ja tuntuu että täältä voisi löytyä sopivasti vertaistukea, varsinkin nyt kun tilanne on ihan uusi itselleni. Katsotaan miten käy. Eli, minä olen raskaana. Minusta tulee äiti. Meille tulee vauva. Meistä tulee vanhemmat. Wautsi! Ei tätä tajua vielä ollenkaan. No, viikkojakin on vasta 6+. Mutta on tämä jännää. Varsinkin kun ei olla miehen kanssa kerrottu vielä kenellekään ulkopuoliselle.

Kuva on Filippiineiltä.

Ollaan 30+ pariskunta ja vietetty aiemmin reppureissuelämää. Silläpä olikin tietenkin laitettava mukaan ihana reissukuva. No, nyt ollaan ensimmäistä kertaa asumassa vain meidän kahden kodissa ilman kämppiksiä tai muiden kalusteita. Tämä on vain meidän, ihanaa! Paitsi niin että kohtahan tänne tulee joku kolmas. 😉 Minulla on jotakuinkin vuoden verran ollut sellainen tunne että ehkä pian kannattaisi katsoa josko luonto suo meille lapsia. Ja niinpä toukokuussa sitten jätettiin ehkäisy pois. Puolustelin asiaa sillä miehelle että ei me tästä enää nuorruta ja ehkä ei koskaan kuitenkaan tule sitä parempaa aikaa lapselle. Yhteistuumin ajateltiin että tulee jos tulee, kiirettä ei ole. Siltikin aika puskista tämä tuli, ainakin minulle! Kävi kuitenkin niin nopeasti tämä raskautuminen, mielessä kun oli että voisi mennä kauemminkin. Pidemmät reissut taitaa olla nyt siis ainakin vähäksi aikaa taakse jäänyttä elämää. Haaveilen kyllä vielä reissuun lähdöstä (mitenköhän lapset saa helposti pakattua mukaan?) mutta on kyllä ihanaa aloittaa nyt aivan uudenlainen elämänvaihe.

Yritän olla ottamatta tästä kirjoittamisesta mitään stressiä ja kirjoittaa rehellisesti tuntemuksistani silloin kun siltä tuntuu. Toivotan siis itselleni jännittävää matkaa. Vähän erilaista matkaa tällä kerralla. Ehkäpä kaikista jännittävintä ikinä. :)