Tikku

Vähän toista viikkoa ennen kuin kuukautisteni piti alkaa, huomasin että rinnat olivat arkana. Ihan samalla tavoin kuin yleensä juuri muutama päivä ennen kuukautisten alkua, mutta siis tosiaankin väärään aikaan. Mainitsin miehellenikin että nyt saattaa olla jotain tekeillä. Päivät kuluivat, tissejä aristi edelleen. Tuli se viikonloppu, kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, ja join tuolloin vielä juhlissa vähän kuohuviiniä. Enempää ei tehnyt mieli vaikka olisi ollut viintä ja oluttakin tarjolla. Viikonloppu meni ohi, rupesi olemaan jo tiistai ja keskiviikko. Joka kerta vessaan mennessäni oli edelleen pieni jännitys että jos sittenkin vastaan tulisi pieni punainen tippa. Vaan ei näkynyt. Päätin että testi tehdään sunnuntaina, silloin olisi hyvä aamu herätä yhdessä testaamaan. Tässä vaiheessa mies oli jo sanonut että tuskin tässä enää mitään testiä tarvitaan, eiköhän homman nimi ole aika selvä. Hän siis luotti vahvasti minun tuntemuksiini vaikka minä tarvitsin asialle vielä vahvistusta.

Koitti perjantai ja halusin kuitenkin jo suunnata apteekkiin, lauantai-ruuhka ja raskaustestin osto ei kuulostanut erityisen mieluistalta. Sitäpaitsi siellähän saattaisi jopa törmätä johonkin tuttuun. Kaiken varalta valitsin apteekin jossa en yleensä asioi, ja päätin että jos apteekissa on joku jonka tunnen, ostan korvatulppia. Olin myös valmistautunut siihen että apteekin henkilökunnasta joku tulee avuliaasti heti opastamaan minun näyttäessäni vähän eksyneeltä. Kassalta heihini vastasi kuitenkin aika nuivan oloinen työntekijä, joka ei sitten tullutkaan tarjoamaan apuaan. Onnekseni löysin oikealle hyllylle heti suoraan ilman opastustakin ja päätöskin oli helppo. Apteekin oman testin hinta oli nimittäin puolet siitä mitä muiden joten ei tarvinnut epäröidä. Rahat tiskiin, kiitos ja hei, ja niin testi oli polttelevana laukussani.

 

Kuva napattu Intiassa.

Kaupunkikierroksen jälkeen kotiin saavuttuani minulla oli pissahätä. Ajattelin että testihän pitäisi tehdä tavallaan aamuvirtsasta, mutta toisaalta päiviä oli kulunut jo aika monta että luultavasti hormoneja olisi tikkuun jo tarpeeksi jos vaan olisi ollakseen… Kysyin mieheltäni mitä hän on mieltä, että jos testattaisiin sittenkin jo, mutta hän edelleen sanoi olevansa tuloksesta hyvin varma ilman tikkuiluakin. Taisi sitä vähän kuitenkin jännittää kun sihautti oluttölkin auki minun suunnatessani vessaan. Toimituksen jälkeen käänsin tikun ympäri etten näkisi tulosta heti ja menin mieheni luo. Pieniä jännittyneitä hymyjä vaihdellessamme käänsin tikun taas ympäri. Kumpikaan ei ollut kovin yllättynyt, kun näkyvisä sitten oli kaksi selkeää punaista viivaa. Ohhoh. Mitäs nyt? Mies avasi toisen oluen ja minä harmittelin ettei tullut ostettua kuoharia (niin alkoholillista kuin alkoholitontakaan) tapausta varten. Hymyiltiin ja ihmeteltiin, ei oikein osattu puhua mitään. Tuli tunne että eiköhän tätä tarvitse vähän juhlia vähän enemmän ja niinpä mentiin illalla ravintolaan syömään. Oltiin aika hämmentyneitä mutta onnellisen hassuja pöhköjä siltikin.