Valmis vauva

Täällä mennään nyt 37+3 eli vauva on täysiaikainen! Hurjaa. Hänhän voi tosiaan päättää saapua ihan milloin vain ja sehän se onkin vielä hurjempaa. Viime viikolla oli toinen ja samalla viimeinen raskauden aikainen lääkärintarkastus. Lääkäri tunnusteli että lantio on sopiva synnytykseen. Vauva on edelleen raivotarjonnassa, sykkeet hyvät ja sf-mittaa 32 cm. Minulle on kertynyt painoa yhteensä 17 kiloa, mutta vielä en hurauttanut kahdeksankympin ohi. Hemoglobiinikin oli noussut sen verran hyväksi rautalisän ansiosta että nyt sitä tarvitsee ottaa enää vain silloin tällöin (muistaessa). Mua vähän nauratti kun lääkäri arvioi vauvan mahdollista syntymäpainoa. ”No, se on varmaan siinä 3300 g. Plus-miinus 500 g.” Eli tarkoittaako tuo nyt sitä että jos vauva syntyy nyt heti niin se painaa siinä 2800 g ja jos se syntyykin vaikka kuukauden päästä niin sitten se painaakin 3800 g? Mihin nuo tunnusteluarvoit oikein edes perustuvat? Tuntuu että aika hatusta vedettyä tietoa kuitenkin. Ehkä jos vauva tuntuu tosi isolta niin sitten sillä on jotain merkitystä mutta jos se on tuommoinen kolmen kilon heittämillä oleva niin sitten asialla ei ole niin suurta väliä, ainakaan synnytyksen kannalta. Tai ainakin itse ajattelen niin että pienempää on ehkä edes vähän helpompaa punnertaa ulos. Voin tietenkin olla erittäin väärässä.

Tällä viikolla oli sitten neuvolan peruskäynti ja sf-mitta oli kasvanut viime viikosta pari senttiä. Viime viikosta mulle oli tullut painoa vain 200 g, mutta uskoisin että kun oli taas eri vaaka niin ei ollut ihan todellinen… Uskoisin nimittäin että nyt paino on nousussa erityisesti, ainakin tankata tekee mieli kokoajan. Ja mitä epäterveellisempää, sen parempaa tietenkin. Vaikka silti yritän pysyä edes jotakuinkin terveellisessä syömisessä. Terkkari tunnusteli vauvan asentoa ja arveli että kaveri olisi nyt laskeutunut! Viime viikolla lääkäri kun sanoi että ei ole vielä laskeutunut mutta nyt terkkari sitten sanoi että ”päätä sai oikein kaivella” ja siltä se kyllä tuntuikin.

Kävin jokin aika sitten synnytysvalmennuksessa, se oli erään vapaaehtoisyhdistyksen järjestämä. Tuntuu että ei sinänsä tullut kovin paljoa mitään uutta tietoa, kaikki oli aika tavanomaista keskustelua synnytyksen etenemisestä ja kivunlievityksestä. Tuntuu kyllä että olen menossa koko synnytykseen ihan liian vähäisellä valmistautumisella. Tai sellaiselta että sitten kun se alkaa, menen vaan mukana ja katson mitä tapahtuu. Mutta en minä tiedä miten siihen sitten voisikaan oikein valmistautua, niinhän ne sanoo että se kuitenkin menee erilailla kun mitä on ajatellut. No se tärkein ajatus itselläni on että yritän mennä aika pitkälti lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla. Paitsi ilokaasua saatan kyllä ottaa. Sitten jos mieli muuttuu niin en estele itseäni tarttumasta järeämpiin keinoihin, jos se vain siinä tilanteessa on vielä mahdollista. Mutta muusta ei ole oikein mitään mielipidettä, tai ajatuksia saati edes käsitystä. Soitellen sotaan vaan. Mieheltä olen kyllä pyytänyt että jos hän voisi hakea minulle sitten synnytykseen herkullisia ja terveellisiä smoothieita raakaruokakahvilasta. Tuntuu että niistä saisi vähän enemmän energiaa synnytykseen kuin sairaalan tarjoamista mehukeitosta, jugurtista sun muista.

Eilen oli neuvolan kautta vielä semmoinen synnytysvalmennukseen liittyvä lastenhoito-tunti ja sen koin kyllä ihan hyödylliseksi. Vauvojen hoidosta kun itselläni ei juuri kokemusta ole. Parhaimmat vinkit oli mielestäni ne, että kevät/kesävauvan kanssa voi lähteä ulkoilemaan heti kun itse jaksaa. Vaunuissa ei todellakaan tarvita sitä harsoa/hienoa vaunuliinaa (mikä sen nimi nyt on?) peittämään näkyvyyttä – vauva tarvitsee ja haluaa raitista ilmaa..! Jos on kova tuuli tai tosi kova pakkanen niin silloin on sitten eri asia. Vauvan kylvettämisen voi antaa odottaa niin pitkään kunnes napatynkä irtoaa, sitä ennen vaan päivittäistä putsausta kasvoille, kaulalle (pulauttelut) ja navalle sekä tietenkin peppupesut. Oli puhetta myös imetyksestä ja terkkari sanoi että semmoiset vartin-puolen tunnin imetykset on normaaleja, jos vauva imee nälkäänsä. Tämäkin oli ihan hyvä tieto itselleni kun jostain olen saanut päähäni että jotkut ovat imettäneet kolmekin tuntia putkeen. Tottakai jokainen vauva on oma yksilönsä mutta ehkä tosiaan kolmen tunnin imemisessä on jostain muusta kyse kuin nälästä. Terkkari korosti vauvantahtisuutta paljon ja pidin hänestä muutenkin, tuntui asiantuntevalta. Nykyisen oman neuvolantätini tapasin tosiaan tällä viikolla ensimmäistä kertaa joten hänestä ei vielä ole kovin suurta mielipidettä vaikka mukavan tuntuinen hän kyllä oli.

Kiva muuten kun täällä Lilyssä niin monilla on samat hetket meneillään kuin itsellänikin..! Tsemppiä siis (ainakin) Emmi, Kristaliina ja Niinava!! Niinava taitaa nyt sitten meistä ehtiä ensimmäisenä tosi toimiin. Emmillä ja Kristaliinallakin on ollut pienempää ja suurempää merkkiä tulevasta ilmassa. Itse täällä vielä odottelen että miten se alkaa. Käynnistyykö supistukset, meneekö lapsivesi vai saanko itsekin ihmetellä sitä limatulpan irtoamista..? Tuntuu kyllä siltä että saan odotella minkäänlaisia merkkejä vielä aika pitkään.