Odottelua odottelua
Täällä ollaan nyt viikoilla 39+3. Synnytys siis taitaa olla aika lähellä! Vaikka ei täällä mitään merkkejä juurikaan ole ilmassa. Tämä on tämmöistä odottelua. Joka päivä on kyllä kivuttomia harjoitussupistuksia mutta siinä se. Ja välillä kun lähtee kävelemään, niin alavatsaan sattuu niin että tuntuu paremmalta mennä takaisin istumaan tai sitten kävellä erittäin hitaasti. En sitten tiedä onko tuokin jonkinlaista supistusta kuitenkin..? Jotenkin näen mielessäni sen hetken kun synnytys sitten alkaa, että tulen olemaan aika innoissani, ”nytkö, nytkö?? viimeinkin!!”-tyylisesti. Viime öinä olen nähnyt ensimmäistä kertaa unia vauvasta ja synnytyksen alkamisestakin. Yhdessä unessa irtosi limatulppa ja toisessa imetin vauvaa ja ihastelin kuinka suloinen hän on. Olin hereillä ollessa miettinyt että mitä jos minusta meidän vauva ei olekaan yhtään söpö ja ihana. Mieli siis yrittää asiaan valmistautua unissaankin. Aiemmin vaivanneet kamalat käsien puutumiset on nyt muuttuneet ihan erilaisiksi. Olen kyllä vielä turvonnut ja kädet puutuvat, mutta enää ei satu eikä ole kivuliasta. Huraa! Saan siis nukuttua sen suhteen paremmin. Vaikka siltikin heräilen useasti yössä. Kääntyminen kyljeltä toiselle on kyllä erittäin vaivalloista, tuntuu ikäänkuin vatsalihakset puristaisivat kohtua liikaa kun kääntyy.
Hankinnat alkaa viimeinkin olla tehtynä. Heh, ehkä on jo aikakin..? Vaunut saapuivat pari viikkoa sitten, ostettiin käytettynä turvakaukalokin vaikka omaa autoa ei ole, tuttipulloja ja tutteja on varalla… Ollaan oikeastaan hankittu vähitellen kaikki nuo mistä Tarvikkeita-postauksessa aiemmin haaveilin. Syöttötuoli ei ole kyllä vielä ajankohtainen enkä usko että siihen haluan niin kovin panostaa kuin mitä tuo Tripp Trapp maksaisi. Ellei toki löydy todella edullisesti käytettynä. Silloin haaveillessani halusin Flexi Bathin oranssina. Mutta nyt on oranssista itselleni tullut pieni yliannostus ja hankittiinkin sitten amme läpinäkyvänä. Kerroinkohan jo että oli pakko saada pikkuiselle riippumatto! Sellainen pinnasänkyyn kiinnitettävä, kun löytyi käytettynä sekin. Hihi! Kyselin mieheltäni että onkohan se oikein että haluan ostaa pikkutyypille joitain sellaisia vaatteita että kun hän niitä käyttää, voin hänelle hyväntahtoisesti naureskella. Jotain vähän pöhköillä kuoseilla olevia esimerkiksi. Äh, kuulostaa aika pöljälle. Mutta kai voin pitää hauskaa omaa lastani katsellen..? Tuo riippumatto on ehkä vähän samaa sarjaa. Että minusta jo ajatus siitä että pikkuinen vauva on riippumatossa on jotenkin hauska. Eipä sillä, riippumatossa loikoilu on ihanaa! Ja olen lukenut että riippumatossa vauvan selkäranka menee luontaisesti. Selkäranka kun on kohdussa oleilun jälkeen vielä aika pyöreä, niin esimerkiksi sängyssä selkäranka suorana oleminen voi tuntua vauvalle aika epämukavalta. Eli riippumatosta voi olla ihan hyötyäkin eikä se ehkä olekaan vain sitä varten että mamma saa naureskella!
No joo, odottelua odottelua tämä tosiaan vaan on. Olisi jo kiva päästä tapaamaan meidän vauva ja tutustua ja nähdä miten päivät lähtevät sujumaan. Millaista elämä tulee olemaan kolmestaan, mitä keksitään..? Tykätään miehen kanssa todella paljon vaan olla kotona että se ei kyllä varmaan kovin paljon tule muuttumaan. Ihanaa kun pian on kesä ja voidaan olla paljon ulkona!