Näin ne päivät kuluu

Meillä menee täällä oikein hienosti, mutta en vain ole ehtinyt keskittymään kirjoittamiseen. (Ei taida kyllä olla yllätys.) Pikkuinen on jo reilut viisi viikkoa vanha ja päivät sen kun hurahtavat ohitse. Jos vauva nukkuu, minä yleensä lueskelen blogeja tai hengähdän muuten. Usein käydään myös vaunulenkillä unien aikaan tai kärrytellään vaikkapa neuvolaan. Aiemmin vauva nukkui enemmän mutta nyt tahti saattaa vaihdella useammista kymmenen minuutin torkuista kolmen-neljän tunnin unipätkiin. Imettäessä katson usein sarjoja tai sitten vain jutustelen vauvalle tai lauleskelen radion tahtiin. Päivärytmiä ei oikeastaan muuta ole kuin se että noustaan sängystä usein vasta kymmenen-yhdentoista aikaan. Nousemista ennen saattaa pieni olla tissillä hetken jos toisenkin. Tai sitten tissittely tapahtuu nousemisen jälkeen. Vauva on yleisesti hirmuisen hyväntuulinen mutta ilmaisee aika äänekkäästi jos ei saa syödäkseen juuri sillä hetkellä kun se hänen mieleensä tulee. Mikä ihaninta, hän on oppinut hymyilemään! Hymy tulee etenkin silloin jos hänelle vähän lepertelee ja hymyilee leveästi. Tällä viikolla oli neuvolalääkäri ja poika on terve, kaikki oikein hyvin! Mittoina 4250 g ja 53,1 cm.

Näin esimerkkinä niin eilinen meni siten että noustiin joskus yhdentoista maissa. Koko päivän vauva oli aika paljon rinnalla eikä oikein tuntunut olevan muuten tyytyväinen ja nukkuikin vain pieniä torkkuja. Tämä tarkoitti minulle aika paljon telkan tuijottelua (ehkä pitäisi vaihtaa tämä lukemiseen). Ei käyty ulkona kun oli niin tuulinen sää. Illalla mentiin puoli yksitoista sänkyyn mutta vauva sen kun tissitteli ja oli virkeänä, hän nukahti vasta yhdeltä. Minulle olisi kyllä uni maistunut jo aiemminkin ja taisinkin siinä jo torkkua useampaan otteeseen. Syömään pieni heräsi viiden maissa (taisi mennä tunnin verran) ja siinä vaihdettiin myös vaipat. Pienet hörpyt taas seitsemän ja yhdeksän maissa ja siitä vauva jatkoi uniaan kahteentoista saakka. Itse nousin jo vähän aiemmin.

Aivan mahtava juttu on nyt se, että täällä mennään täysimetyksellä! Olen niin iloinen tästä. Kärsivällisyyttä ja itkua se kyllä vaati kun stressasin siitä niin paljon mutta nyt se tosiaan onnistuu. Pari viikkoa sitten neuvolakorttiin kirjoitettiin pikkuisesta että ”kasvaa hienosti rintamaidolla” ja kolmisen viikkoa on nyt mennyt ilman korviketta. Olen tässä kyllä myös huomannut että täysimettäminen vaatii todella paljon itseltäni, etenkin kun vauva tosiaan viihtyy rinnalla usein tunnin verran (ja enemmänkin). Välillä tuntuu että olisi kiva jos mieskin voisi syöttämisen hoitaa… Tokihan sitä voisi pumpata maitoa valmiiksi pulloon mutta ainakin toistaiseksi se pumppaaminen on tuntunut kovin työläältä, ainakaan tuo minulla oleva käsikäyttöinen pumppu ei tunnu kohdallani oikein toimivan. Ihan käsipelillä homma on sitten aika hidasta, varsinkin kun sitä maitoa ei ihan pursuamalla tule. Etukäteen hamstraamani kestoliivinsuojatkin ovat jääneet ihan käyttämättä kun en niitä kertakaikkiaan tarvitse. Luulin tietenkin aiemmin että jokainen imettäjä liivinsuojia käyttää mutta näköjään näin ei sitten olekaan. Jossain vaiheessa aion kuitenkin repäistä ja nautiskella kokonaisen yön nukkumisesta niin että mies saa hoitaa vauvaa koko yön syöttämisestä lähtien. Mutta tämän aika ei ole ainakaan vielä, tuntuu niin luontevalta ja hyvältä saada olla oman pienen rintaruokkijana kun tähän kerran ollaan nyt päästy.