Hankintoja ja lisää hankintoja
Joka postauksessa varmaan ihmettelen kuinka aika juoksee niin (liian) nopeasti. Nyt huristellaan jo 32. viikolla ja kyllä tässä tosiaan alkaa jo tuleva synnytys pyörimään enemmän ja vähemmän mielessä. Kuukauden päästä olen jo jäänyt äitiyslomalle, voi hurja! Edelleenkin näkisin ihan realisitisena että vauva voisi olla täällä jo vaikka silloin. Tietenkään en toivo että niin käy, eikä edelleenkään mitkään merkit siihen viittaa. Viime viikolla käväistiin neuvolassa, kaikki oli normaalisti eikä siellä nyt ollut sen kummempaa asiaa. Sf-mitta oli 27 cm eli pari senttiä oli kasvanut edelliskerrasta ja menee siis keskikäyrillä. Minun painoni huitelee edelleen siellä käyrien yläpuolella vaikka ihme ja kumma en tunne itseäni niin painavaksi ja isoksi kun vaaka näyttää. Hyvä näin niin ei tule asiaa liikaa mietittyä. Mainitsinkohan tästä jo, mutta äitini on kuulemma saanut molemmissa raskauksissaan kaksikymmentä kiloa, jotka ovat sitten imetyksellä kadonneet joten toivon että minullekin käy sitten niin. En toki toivo että painoni ehtii nousta ihan niin paljon mutta nähtäväksi jää.
Neuvolantäti oli tällä kertaa se meidän ”oikea” täti ja arveli vauvan olevan pää alaspäin. Puhuttiin synnytysvalmennuksesta ja hän ehdotti että meidän kohdalla ehkä olisi paras jos vain lainattaisiin neuvolalta synnytysvideo jota voitaisiin kahdestaan kotona katsoa. Valmennus kun olisi suomeksi niin mieheni ei luultavasti paljoa siitä saisi irti. Täällä ei pääse sairaalaan etukäteen käymään tutustumiskäynnille mutta videolla kuulemma näytetään mistä ovesta mennä sisään ja niin edespäin. Ensi viikolla on taas neuvola ja saadaan uusi neuvolantäti kun ollaan nyt muutettu ja silloin selviää miten valmennuksen kanssa käy. Ollaan joka tapauksessa menossa vielä parin illan synnytysvalmennukseen toista kautta joten eiköhän me saada ihan hyvät eväät tulevaa koitosta varten.
Jännää huomata miten reissuhaaveilut ovat jääneet taka-alalle
ja vauva on vallannut ajatukset…
Pari viikkoa sitten tosiaan muutettiin ja ollaan laiteltu tätä uutta kotia. Tämä onkin sen verran suurempi ja erilainen kaiken kaikkiaan kuin edellinen että jouduttiin ihan tekemään huonekaluhankintoja! Onneksi on olemassa kierrätyskeskukset. Löydettiin samalla kertaa kirjahylly, sohva, laatikosto ja vauvanhoitopöytä. Näitä täällä sitten ollaan pyöritelty ja mietitty että mihin se vauvanhoitopöytä oikein olisi järkevintä sijoittaa. Muutenkin tässä on nyt ollut totuttelemista kun minä olen aina semmoinen vilukissa ja tämähän on tosiaan puinen rivitalo niin meinaa toisinaan vähän kylmä olla. Pattereita ei viitsi ihan täysillä pitää ja ei olla saatu vielä puita kaakeliuunin lämmittämiseen vaikkakin asia on kyllä vireillä. Aikamoinen ero vaan siinä kun edellisessä asunnossa jopa minä pystyin pääosin olemaan pelkällä lyhythihaisella ja nyt saa sitten laittaa pari pitkähihaista päälleen että pärjää. Tietenkään asunnossa ei kuuluisi olla noin lämmin ja tiesin kyllä tämän ”viluriskin” puutalosta haaveillessani. Minusta lämpö lisää kuitenkin kodikkuutta mutta toisaalta on se ihanan tunnelmallista kyyhöttää viltin allakin lämmitäkseen.
Mahan kanssa on tässä ollut kaikenlaista pientä uutta. Aika hassun söpöä on se kun vauvalla on hikka! Eihän sitä meinannut ensin tajuta että mitä rytmikästä menoa se nyt pitää mutta sitten tajusin. Mieskin sai jo kokeilla että miltä hikottelu tuntuu. Aamuisin täytyy näköjään syödä aika nopeasti tai muuten voi tulla heikko olo. Aiemmin on mennyt heräämisestä pari tuntia kevyesti ennen kuin on syötävä. Muutenkin tuntuu että säännöllinen syöminen päivän aikana on nyt tärkeää, vaikka ei olisi edes nälkä. Kokoajan pitää siis sopeutua uuteen. Lähipäivinä kävellessä on painanut nivusiin ja kävely on välillä aika inhaa. En myöskään saa liikaa puuhastella kotona vaan maha tuntuu painavalta, painaa inhottavasti ja silloin ei auta kuin istua vaan ja hengähtää. Aikamoista lyllertämistä on myös rappuset yläkertaan, hyvä ettei happi lopu. Ehkä ihan viimeisillään joutuu siirtämään nukkumapisteen alakertaan väliaikaisesti. Nykyään joudun myös käymään vessassa useammin kuin aiemmin, tuntuu että vaikka rakko ei olisi kovin täynnä niin sen tyhjentäminen antaa enemmän kohdulle tilaa, olo ei ole niin täysinäinen.
Saatiin viimeinkin käytyä pienellä vaunukierroksella, hyvä me! Ei kyllä käyty kuin yhdessä kaupassa mutta heti jo auttoi vähän eteenpäin. Haluaisimme kevyet, pienikokoiset vaunut ja sellaiset joilla voi ajella mukulakivillä näppärästi. Tarkoittaa siis sitä että etupyörät saisi olla kääntyvät. Tuolla kaupassa parhaiten näitä toiveita vastasi Baby Jogger City Versa. Runko meni myös todella pieneen kasaan eikä kokonaisuus tuntunut kovin painavilta josta plussaa. Olen nyt yrittänyt katsella hintoja käytettynä nettikaupoista mutta kovin paljon noita rattaita ei ole tarjolla. Tarkoitus on kyllä vielä kiertää kirppareilla katsastamassa ja kysellä vähän tutuilta, mutta toisaalta olisi kiva saada juuri tietyillä ominaisuuksilla varustetut vaunut. Toki aiotaan myös vielä käydä uudestaan ihan tuliterien vaunujen kaupoissakin. Alkaa vaan tuntua että tässä saattaa kohta jo tulla pienen pieni kiirus. Ei muuten oltu itse mietitty juuri ollenkaan vauvansänkyä mutta sitten ystävien kautta saatiin lähes ilmaiseksi pinnasänky niin onpahan nyt sekin sitten hankittuna.
…mutta kyllä näitä reissukuvia silti mielellään fiilistelee.
Auringonlaskun aikaan Thaimassa.
Eräänä päivänä innostuin myös viimeinkin hankkimaan ymmärtämystä kestovaipoista. Liityin Facebookissa kaikenmaailman kestovaippa-ryhmiin ja parin päivän sisään tein muutamat kaupatkin. En vieläkään ymmärrä noista juuri mitään mutta nyt meillä on kasa Imse Vimsen flanelletteja ja kuoria ja joitakin yksittäisiä muita vaippoja. Kuulemma sopivat vaipat löytyy vasta kokeilemalla joten tekisi kyllä mieli hankkia lisääkin eri vaihtoehtoja. Toisaalta meidän on tarkoitus yrittää vaipattomuutta joten kauhealle kasalle vaippoja ei välttämättä ole tarvetta. Käytännössä olen siis ajatellut asiaa niin että vauvalla on kyllä vaippa ainakin alkuun jatkuvasti mutta viedään sitten häntä pöntölle säännöllisin väliajoin ja kokeillaan miten käy. Tämäkin on kyllä näitä asioita mistä ei oikein etukäteen voi tehdä päätöstä vaan vain haaveilla pikkuisen. Täällä on siis vähitellen aloitettu valmistautumaan vauvan tuloon ainakin tarvikkeiden osalta, vaikka paljon on vielä mietittävää. Jossain suositeltiin että sairaalakassi pitäisi pakata jo 28. viikolla että pitääkö sitäkin nyt sitten jo alkaa pähkäilemään… Huhhuh!
Kylläpä tätä asiaa nyt näyttikin olevan vaikka ensin ajattelin että oikein mitään kirjoitettavaa ei ole. Voisi ehkä yrittää laittaa näppäimistön soimaan vähän useammin, edes kerran viikossa. Täytyy kyllä sanoa, että silloin kun palstan aloitin, niin luulin että mielessä olisi paljon useammin kirjoitettavaa. Varmaan tämä hyvin edennyt raskaus ei vaan kirvoita niin paljon ajatuksia kuin silloin jos olisi enemmän ongelmia matkassa mukana. No, mutta täällä Lilyssä on niin ihanaa saada vertaistukea niin täällä pysytään vaikka kirjoittelutahti olisikin vähän laiskaa.